Melkein kuin pizzerian pizzoja

Palasimme mökiltä viikonlopun jälkeen ja jääkaapin ruokatilanne oli kohtalaisen heikko. Mietin, että pizza-ainekset saattavat löytyä ja niinpä aloin tuumasta toimeen. Pizzahan on aivan loistoruoka, sillä siihen voi upottaa kaikenlaista ja aina se vain on niin hyvää. Myös gluteeniton versio on helppo tehdä. Teen sen ihan samalla reseptillä, mutta käytän vain eri jauhoja.

Teen usein "pizzerian" pizzoja eli ohuita pizzoja, missä täytteet ovat juuston päällä. Välillä teen pannupizzaakin, mutta siitä lapset eivät niin kovin välitä. Omasta mielestäni myös se on hyvää.

Seuraavasta taikinasta saat kaksi isoa pyöreää pizzapohjaa:

4dl kädenlämpöistä vettä
1/4 pala tuorehiivaa (voi käyttää myös 1/2 pussia kuivahiivaa)
1tl suolaa
2tl sokeria
4rkl oliiviöljyä
jauhoja käsituntumalla sopivasti, noin 5-7dl

Lämmitä vesi ja murenna hiiva mukaan. Lisää suola, sokeri ja öljy. Lisää jauhoja desi kerrallaan, kunnes taikina on sopivan tuntuista eli löysähköä, mutta ei liian löysää tai paksua. Jaa takina kahteen osaan ja taputtele taikinat eri leivinpapereille. Lisää jauhoja ja taputtele pyöryläksi. Kauli ohkaiseksi. Levitä ohuelti tomaattikastike, jonka olet sekoittanut tahnaksi näistä aineksista:

1pieni prk tomaattipyrettä
3rkl oliiviöljyä
4rkl ketsuppia
mustapippuria
paprikamaustetta
valkosipulijauhetta
pizzamaustetta
2rkl vettä

Tomaattikastikkeen päälle laitetaan juustoraastetta maun mukaan ja sen jälkeen halutut täytteet. Itse laitoin toiseen tonnikalaa ja metwurstia, sekä vähän tomaattisilppua, mikä oli jäänyt tortillojen täytteestä. Toiseen en laittanut tavallista juustoraastetta lainkaan, vaan mozzarella palloista leikattuja paloja, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja ja tavallista tomaattia ja pinnalle vähän kuivattua Salviaa.

Pizzat paistetaan uunissa 225 asteessa, kunnes pizzojen reunat ovat saaneet vähän väriä, n. 15-20 minuuttia.

Lopussa kuva siemenestä kasvattamistani Kehäkukista, joiden vaasin ympärille laitoin putsatun ja käännetyn jauhopussin. Ja lisäksi vielä kuva metsästä keräämistäni aarteista. Nyt sieltä löytyy vaikka mitä superruokaa. Kannattaa ehdottomasti käydä keräämässä. Meillä Mustikat ja Puolukat päätyivät pakastimeen, mutta Kantarelleista teen varmaan ainakin piirakkaa.

Ohuet pizzapohjat vailla täytettä. Muodon ei tarvitse olla täydellinen ympyrä.

Tonnikalaa ja Metwurstia.

Mozzarellaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia ja oliivia

Ilmaisia herkkuja!

Virkattuja sieniä

Illat tuntuvat taas viuhahtavan ohi, kun arjen pyöritys on lähtenyt jälleen rullaamaan. Jotain pientä on silti tehnyt mieli näpertää ja virkkaaminen on siihen hyvä lääke.

Sain työkaverilta alkukesästä kaikenlaisia irtotarvikkeita koskien askartelua, neulomista ja ompelua. Olin tästä lahjoituksesta ikionnellinen ja olenkin hyödyntänyt materiaaleja paljon.

Lahjoitetusta pussukasta löytyi myös kerä Kantarellinkeltaista puuvillalankaa. Siitäpä se sitten lähti. Löysin tällaisen ohjeen netistä ja sen avulla virkkasin sieniä:
http://www.garnstudio.com/pattern.php?id=5892&cid=11
Löysin myös ruskeaa lankaa Tatteja varten ja yhteen Tammenterhoon vihreää lankaa. Näistä koostan koristeen keittiönikkunaan jahka saan vielä muutaman Kantarellin virkattua.

Tässä projektissa tuli hyödynnettyä jämälankoja ja vanua vanhoista tyynyistä.

Syksy on kauniiden värien aikaa!

Lopussa kuva upeista Kesämalvikeista, jotka istutin siemenestä kesän alussa vanhaan ruuheen mökillämme. Upean isoja ja kauniin värisiä niistä tulikin.

Hääkimppuja

Mieheni tytär eli tytärpuoleni meni naimisiin viime lauantaina. Sain ilokseni tehdä kimput pöytiin ja osallistua vähän muutenkin järjestelyihin. Heillä oli väreinä valkoinen ja sininen ja näillä mentiin. Värit olivatkin varsin osuvat aurinkoisena päivänä, Kulosaaressa meren äärellä.

Säät ovat olleet kovin sateiset ja olin jo taipumassa marketin ostokukkiin, mutta sitten aurinko alkoikin paistamaan ja koiralenkillä tsekkasin, että luonnosta ja puutarhasta löytyy vielä paljon materiaalia. Myös naapurin Raili-mummon pihasta sain luvan hakea tarvitsemaani kukkamateriaaleja.

Tein yhdeksän pienempää kimppua pöytiin ja yhden isomman tarjoilupöytään. Jaoin kukat ja muut värien mukaan ja lähdin sommittelemaan.

Valkoiset:
Pallohortensia
Syysleimu
Siankärsämö
Pensasruusu

Siniset:
Lupiini
Hiirenvirna
Tädyke
Mirrinminttu
Marja-Aronian marjaoksat

Hopeat:
Kilsepensas
Hopeapaju

Vihreät:
Komea Maksaruoho
Pionin lehdet
Villiviini

Valko-vihreä:
Kirjokanukka

Pisteeksi iin päälle kieputin yksittäisiä helmiä vihreään rautalankaan ja näitä pistelin neljä kpl joka kimppuun. Omasta mielestäni onnistuin hienosti ja kimputkin säilyivät hyvin, kun pidin niitä yön yli alakertamme ylimääräisessä jääkaapissa.

Häät olivat aivan ihanat ja miljöö ja hääpari aivan täydelliset. Koko setti oli täysin heidän näköisensä ja päivästä jäi varmasti elämän upeimpia muistoja eteenpäin kerrottavaksi.

Onnea vielä murulaiset!

Tästä lähdettiin. Hain läjän materiaalia, jotka laitoin vedellä täytettyihin kulhoihin. Siitä sitten aloin rakentamaan kimppuja.

Kimput valmiina. Näyttävät vähän lilahtavilta, vaikka ovat enemmän sinisiä. Laitoin ne yöksi jääkaappiin.



Kyyhkyläiset
Kuva Copyright Johanna Hietanen Photography
 

Pehmeä omppusosekakku

Tekaisin omenasosetta vajaa viikko sitten puuron kaveriksi, kun hedelmäkulhon omput uhkasivat mennä pehmeiksi. No sitä tuli sitten reilummin sitä sosetta ja sehän ei jääkaapissa pitkään säily. Toki fiksu olisi pakastanut osan het ens alkuunsa, mutta en ollut tällä kertaa hereillä. Ja viiveellä en halua mitään pakkaseen laittaa. Noh tuossa eilen mietin, että mihinkäs sitä sosetta voisi käyttää, ennen kuin pilaantuu ja ajattelin, että leipasempa kakun. Pidän nimittäin ihan huisisti mauste- ja kuivakakuista. Pienenäkin söin mieluummin piimäkakkua, kuin irtokarkkeja. Hassu tyttö.

Löysin netistä ohjeen, jota vähän muokkasin. Sain käytettyä kakkuun myös päiväysvanhan kermaviilin. Iso kakku tästä tulee, joten varaa parin litran vuoka.

Nyt on hyvä iltapäiväkaffitella pehmeän kakunpalan kanssa, joka tuoksuu kunnolla vanhanajan kakkumausteilta.

Tarpeet:

3 munaa
2dl sokeria
vatkataan vaahdoksi

150g voita sulana
2dl omenasosetta
kermaviili
1dl maitoa
lisätään muna-sokerivaahtoon

5,5dl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta
4tl kanelia
1,5tl kardemummaa jauhettuna
2tl vaniljasokeria
kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan varovasti turhaa vatkaamista välttäen

Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaa ja paistetaan
uunin keskitasolla 175 asteessa noin tunti.

Kakku näyttää vaatimattomalta, mutta tuoksu on ihana ja koostumus pehmeä ja maku sitäkin parempi. Halutessaan kakun voi koristella sokerivesikuorrutekiekuroilla ja vaikka kuivatuilla ompun paloilla.

Pyykkihuolto pelaa taas

Jonkin sortin siivousvimma on nyt tällä rouvalla päällä, kun tekee mieli käydä kaappeja ja laatikoita lävitse ihan alvariinsa. Eilen valitsin kohteeksi kodinhoitohuoneen, joka toimii siistinä vallan mainiosti, mutta kaaoksessa ei lainkaan. Raivasin ja lajittelin pyykit, heittelin turhaa tavaraa pois ja osan laitoin sivuun muualle vietäväksi. Silitin myös kasan tyynynpäällisiä ja muita juttuja. Nyt tuohonkin tilaan on suorastaan mukava mennä pyykkäämään.

Pientä pintaremonttia tilaan tehtiin jokunen vuosi takaperin. Kaapinovet maalattiin, taso vaihdettiin ja laattaosio seinässä paneloitiin. Halusin myös seinään mudan harmahtavan ruskeaa sävyä. Myös yksi kaappi pätkäistiin puoliksi ja ompelin alaosaan verhon hyllyjä peittämään. Remonttimies myös rakensi pienen kuivatusrekin korkeiden kaappien jatkeeksi, ettei kaapista tarvitse aina kaivaa metallihässäkkää esille.

Lopussa kuva Jättipalsameista. Hain puntin näitä itselleni vaasiin piristykseksi koiralenkin varrelta. Puutarhassamme ei juuri nyt kuki montaa lajia, kun en ole parina kesänä sitä oikein ehtinyt mökkeilyn takia hoitamaan. Niinpä haen kukkia niityiltä ja ojan pientareilta. Nyt niitä täytyy kerätä urakalla, kun kukat vielä luonnossa kukkivat. Pihlajanmarjat ovat myös nyt upeimmillaan. En vain ole niitä vielä halunnut vaasiin tuoda, sillä haluan uskoa, että vielä on kesää jäljellä. Oranssi väri muistuttaa liiaksi syksystä, joka tosin on lempi vuodenaikani. En vain ole syksyyn vielä ihan valmis. Jättipalsameista sen verran, että nehän ovat oikeaa "ongelmajätettä". Leviävät ruton lailla pihapiirissä, sillä "ampuvat" siemeniä sinne tänne. Siksi sisälle niitä uskaltaa vaasiin tuoda, mutta ei muualle. Kauniita ovat kyllä ja niitä on myös monen värisinä, kuten valkoisena, vaaleanpunaisina ja pinkkeinä.

Makoisa mutakakku

Saimme tänään kaffivieraita Ruusulaan. Mietin aamupäivällä mitä tarjoaisin vieraille ja kartoitin tarviketilannetta. Kaapista löytyi sopivasti kaksi Fazerin 70% pure dark 95g suklaalevyä ja mutakakkuhan se heti mieleen tupsahti. Tuo ihanan tahmea ja huiman suklainen herkku. Jäätelöä en pakastimesta löytänyt, joten päädyin vatkaamaan purkin perus kuohukermaa kyytipojaksi mausteena tavallinen sokeri, sekä vaniljasokeri.

Todettakoon nyt tässä samassa päivityksessä, että leivontafilosofiani noudattaa samantyylistä linjaa askartelun kanssa. En kannata hifistelyä noin niinkuin periaatteessa. Eli "väline- ja materiaaliurheilu" eivät ole minun juttuni. Leivon yhtä lailla pienellä budjetilla, kuten askartelen ja tuunaankin. Leivotaan niistä aineksista, mitä kaapista löytyy. Kannatan myös vanhan ajan iki-ihania leivonnaisia, kuten lusikkaleipiä, unelmatorttua ja rahkapiirakkaa. Toki silti välillä leivon juustokakkua ja nyt sitten mutakakkuakin. Sokerimassajutuista en niin innostu, ainoastaan koristeiden tekemisessä sitä käytän, jos marsipaani ei käy tilanteeseen.

No juu mutta siis mutakakkuun tarvitaan seuraavia aineksia:
200g tummaa suklaata
200g voita
3 isoa munaa
2dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta

Sulata paloiteltu suklaa voin kanssa vesihauteessa nestemäiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sula suklaa-voiseos vaahtoon ja siivilöi jauhoseos joukkoon. Sekoita varovasti. Kaada leivinpaperilla vuorattuun sokerikakkuvuokaan, jonka halkaisija on n.26cm. Paista kakkua 200 asteessa alimmalla tasolla n. 20-25min. Kakun kuuluu jäädä löysäksi keskeltä. Tarjoa haaleana jäätelön tai kermavaahdon kera.

Hienoa kuvaa en lopputuloksesta saanut. Pelastin tyttären palasta yhden otoksen kuitenkin

Sula suklaa-voiseos. Käytän kierrätyskeskuksesta ostettua suurtalouskulhoa.

Jauhojen siivilöinti on tosi tärkeää.

En käytä mutakakussa irtopohjavuokaa, vaan vanhanajan sokerikakkuvuokaa. Rypistelen vuorausta varten leivinpaperin, jolloin se asettuu hyvin paikoilleen. Leikkaan pois ylimääräiset reunat.

Viime hetkellä napattu kuva. Kakku ei tässä ehjänä ja täydellisenä, mutta koostumus oli loistava ja maku taivaallinen.

Melkein ilmaista ruokaa

Meillä on viisihenkinen perhe, josta yksi on vaarallisesti vilja-allerginen. Pyrin tekemään kaikille samaa ruokaa, keitän korkeintaan pastan erikseen. Ja ruokaa muuten menee, kun lapset liikkuvat ja kasvavat kovaa vauhtia. Näistä kahdesta syystä teen lähes kaiken itse ja meillä vältellään eineksiä. Eli erityisruokavalio ja ruuan menekki.

Ruoka on elintärkeä asia, mistä on kuitenkin helppo säästää juuri itse tekemällä. Pyrin myös käyttämään kaiken hyödyksi niin, että meillä ei heitetä ruokaa roskiin. Kuitenkin haluan, että ruoka maistuu hyvältä ja se on suht terveellistäkin.

Moni ruoka on varsin edullista, kun vähän suunnittelee etukäteen ja näkee vaivaa. Tänään hyödynsin isännän mökkipihasta löytyneet Kantarellit pastakastikkeeseen. Mitään sieni-ihmisiä emme ole, mutta mieto Kantarelli on asia ihan erikseen.

Ensin siistin Kantarellit ja leikkasin ne rouheiksi paloiksi. Pilkoin samalle pannulle ison sipulin ja tuplapaketin Xtra-Pekonia (tosi edullista). Ruskistin silppukasaa jonkin aikaakin mutta maltilla, etteivät päässeet palamaan. Siivilöin myös ylimääräisen rasvan pois talouspaperin päälle (ei saa kaataa viemäriin!). Sitten lisäsin kaksi purkkia kermaa, juustokuutioita, joita aina pilkon juustonkannikoista pakkaseen, sinappia, siirappia lorauksen, rouhittua mustapippuria ja ripauksen paprikajauhetta. Lopuksi huuhdoin kermapurkit vedellä ja kaadoin nesteen muhennoksen joukkoon. Sitten vain keitin pastat al denteksi ja laitoin tarjolle syville lautasille. Koristeeksi ripottelin kuivattua Salviaa, johon olen juuri nyt ihastunut. NAMI NAMI! Salaatin syön muuten aina erikseen ruuan jälkeen, joten kasviskiintiökin tuli täytettyä. Oli tosi herkullista ja huisin edullista. Toki ei nyt tällä kertaa kevytruokaa, mutta kerrankos näinkin.

Askartelumaustehylly

Ostin viime kesänä kierrätyksestä maustehyllyn muutamalla eurolla, jonka maalasin valkoiseksi. Olin ajatellut sitä uuden kesämökkimme keittiöön, mutta toinen hylly vei voiton. Nytpä muistinkin hyllyn, kun tuunasin itselleni kirjoituspistettä ja sain idean. Kokonsa puolestakin hylly oli eri passeli. Tilasin Clas Ohlssonilta edukkaita lasisia maustepurkkeja ja laitoin niihin korttiaskartelussa tarvittavia hileitä, paljetteja ja muita sellaisia tilpehöörejä. Lopuksi ruuvasin koukun hyllyn alaosaan saksia varten, sillä ne olivat liian pitkät kynäpurkkiin. Helppo ja kiva tuunaus ja vielä käytännöllinen ja ihan kivan näköinenkin.

Kerrankin siisti yläkerta

Olen melkoinen tavaranhamstraaja ja jostain syystä aarteita on kivempi tuoda sisään, kuin roudata ulos. Minun ei ole vaikea luopua tavarasta, mutta siivoaminen ja vähentäminen ei vain ole mielestäni sitä ns. fantsuinta puuhaa. Nyt alkoi olo kuitenkin käydä varsin ahtaaksi varsinkin yläkerrassa, eikä sinne oikein enää huvittanut mennä aikaansa viettämään, saatika askartelemaan. Oli siis ihan pakko ottaa härkää sarvista.

Muu perhe starttasi mökille ja minä jäin yksin siivoustalkoisiin. Monta jätesäkkiä lähti tavaraa, osa roskiin ja osa kierrätykseen. Ja hyvä puoli asiassa on, että kun urakka valmistui, olo oli niin vapautunut ja puhdistunut että. Enkä varmasti vähään aikaa tule mitään ostamaan. Ja silloinkin jostain pitää aina luopua, että voi tuoda tilalle uutta.

Vielä on pari kerrosta läpikäytävää, mutta muualla tavaramäärä on kohtuullinen.

Tässä kuvia siivotusta yläkerrasta, josta saa nyt kovasti iloa. Ja tilaa askartelulle on reilusti, kun pöytätila on vapaana ja tavarat järjestyksessä. Ja hoksasin sellaisenkin asian, että kaikki huonekalut olen roudannut jostain ja kunnostanut, lukuunottamatta sohvia ja Fabianin sänkyä. En ollut tuota aiemmin huomannutkaan.

(Yläkerrassa on Fionan ja Fabianin huoneet, tv-aulatila, pieni kylpyhuone, ullakko ja askartelutilani)

Ostin parillakympillä ystävättären tyttäreltä käytetyn pienen vitriinin. Sain sinne kaikki pienemmät kankaanpalat nätisti värisävyittäin järjestykseen. Nyt näen helposti mikä kangas voisi sopia mihinkin. Ompelin liinan vielä päälle ja maalasin kirppikseltä ostetut peltirasiat valkoisiksi. Lopuksi laitoin vanhanajan Dymolla tägit rasioiden kylkeen.

Ompelin puulaatikon päälle istuintyynyn. Laatikossa on tallessa vanut ja täytteet.

Pöytä pidetään jatkossakin tyhjänä, niin se on aina valmiina lautapelien pelaamiseen ja askarteluun.

Ompelin viirilipun piristykseksi ja päällystin pikkupöydän työpöytäni tuolin lailla samalla ruskealla vahakankaalla.

Lasten kuvakin sai viirilipun koristukseksi ja sohvat pesin ja tyynynpäälliset.

Näkymä askartelutilaan.

Kaapissa on säilössä lautapelit ja lasten DVD:t.



Tämä uusi pöytäni on niin nätti. Löysin varastosta vanhan lampun ja ompelin vielä kirjoitusalustankin samaisesta ruskeasta vahakankaasta, kuin tuolinpäällinenkin.

Fabianin huone on nyt siisti ja pölytön, mikä on astmaatikolle tärkeä asia. Seinällä suosikkijoukkueen pelipaita.

Kaikki hyvässä järjestyksessä eikä enää leluja näkyvillä.

Fionan huoneen lattia on nyt tyhjä.

Vihdoinkin, klaffilipasto

Olen aina halunnut klaffilipastoa, mutta jostain syystä sellaiselle ei ole koskaan löytynyt oikein paikkaa. Työkaverini kuitenkin sattui kysymään, olisiko minulla tarvetta sellaiselle, kun on lahjoittamassa lipastoansa pois. Silloin päätin, että etsin paikan, vaikka väkisin.

Niinpä kuskasin kesäkuussa lipaston kotiin ja se joutui aikataulun takia odottelemaan kuistilla maalaukseen pääsyä toista kuukautta. Viikko sitten otin sen käsittelyyn. Pesu, kevyt oleellisien kohtien hionta ja pohjamaalaus Otexilla. Lopuksi kolme kerrosta vesiohenteista kalustemaalia. Vetimet spraymaalasin mustaksi ja kippioveen ostin nätin mustan "takorautaisen" vetimen.

Tuoliksi löysin vitosella kierrätyskeskuksesta retroruskean tuolin. Olin ajatellut maalata tuolinkin valkoiseksi, mutta jotenkin tuo retroruskea alkoi niin kovin viehättämään. Niinpä kaivoin palan ruskeaa vahakangasta kätköistäni ja nidoin sen kiinni istuimeen. Samasta kankaasta ompelen vielä kirjoitusalustan, jahka kerkeän.

Klaffilipasto ja tuoli tulevat muodostamaan askarteluhuoneen vieressä "paperipisteen", johon kerään ja säilön kaikki korttiaskartelumateriaalit, paperit, kartongit yms. Tuskin maltan odottamaan, että pääsen somistamaan.

Lipastoa ja askartelutarvikkeiden runsautta ajatellen keräilin kesällä myös erilaisia peltirasioita ja vanhoja keksipurkkeja metallinkierrätyslaatikosta ja kirpputorilta. Niitä maalasin pinon ja ne päätyvät rautalangoille ja ompelutarvikkeille ja mahdollisesti tarroille ja näin kaikki on järjestyksessä. Dymolla vain tägit kylkeen ja silloin tiedän, mitä missäkin on. Dymon laitoin eilen tilaukseen, joten pääsen vanhan ajan napsutteluhommiin piakkoin.

Tämäkin projekti vaati vaivannäköä ja aikaakin. Mutta hinnaksi tuli sen vitosen tuolin ja seitsemän euron vetimen verran. Juu ja peltirasioihin taisi mennä 50snt. Kaikki muu minulla oli kotona valmiina. Ja jälleen kerran olin itsekin tyytyväinen lopputulokseen.

Tästä lähdettiin, alimmat vetimet jo irroitettu. Vanha, mutta hyväkuntoinen, joskin hieman päivitystä kaipaava perinteinen mäntyklaffilipasto.

Pohjamaalaus suoritettu.

Maalaus valmiina, laatikot vielä auki, että kuivuvat kunnolla. Tuoli on saanut jo uuden istuinpäällysteen.

Lipasto valmiina, tosin somistukset vielä tekemättä. Istuu "väkisin" raivattuun kulmaan ihan kohtalaisesti. Oikealla puolella on ovi askarteluhuoneeseen.

Purkkeja ja purnukoita tägiä vaille valmiina. Pesin ja maalasin purkit valkoisiksi. Hinnaksi koko satsille tuli 50snt, toki ilman maalausta. Mutta maalia sattui olemaan, kun sitä jäi aiemmista projekteista.