lauantai 31. lokakuuta 2015

Ihastukseni puolukanvarpuihin

Jaksan aina ihastella Suomen metsää. Siksi olenkin etuoikeutettu, että asumme näin lähellä luontoa, vaikka ruuhkasuomessa asummekin.

Pyörälenkillä nuorimmaisen kanssa poikkesin hakemaan kimpullisen puolukanvarpuja. Laitoin ne riihimäen lasipurkkiin ja pitsinauhaa kaveriksi. Siinäpä meillä viikonlopun kukat pöytään.

As simple as that!


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Poikkiliina poikineen

Olen etsiskellyt kivoja kaitaliinoja poikkiliinoiksi olohuoneen ruokapöydälle jo tovin. Edelliset ovat olleet pöydällä jo vuoden päivät, joten jotain vaihtelua jo kaipasin, ainakin pesun ajaksi. Kaikki valmiit kaupan versiot ovat kuitenkin olleet liian kalliita tai muuten vääränlaisia. Etsiskelin kangastakin, mutta en sitäkään oikein löytänyt, sellaista joka olisi kolahtanut. Niinpä päädyin penkomaan kangastilkkujani. Löysin vanhan farkkuhameen helmanpätkän, verhoista ja verhoilusta jääneitä tilkkuja, sekä nauhaa ja puuvillapitsejä. Hahmottelin mitat ruutupaperille ja aloin leikkely- ja silityshommiin. Sitten tilkut yhteen, siksakilla taustat ja pitsien avulla saumojen tuplaompelu. Lopuksi reunojen ompelu ja loppusilitys. Aikaa meni parisen tuntia alusta loppuun.

Laitoin poikkiliinat pöydälle, kynttiläasetelman keskelle ja eilen poimitut Lumimarjanoksat vielä koristukseksi. Tällä setillä mennään joululiinaan asti. Se kangas onkin jo valmiina ja idea kukka-asetelmastakin pääkopassa. Nyt kuitenkin syksyä vielä jäljellä, joten siitä nauttien kohti uutta viikkoa.

Tällaista materiaalia sattui löytymään, kun pengoin kangasvakkaani.

Leikatut ja silitetyt kangaspalat hienosti ojennuksessa.

Saumakohtia korostin pitseillä ja nauhoilla.

Tuolien istuimista löytyy samaa kangasta, kuin poikkiliinoista.

Kuva lauantailta juuri poimituista Lumimarjan oksista. Kauniita ovat! Kannatta lenkillä pitää silmät auki, kaikkea on luonnossa tarjolla.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Takakuistin tekstiilit

Nopea postaus, ennenkuin vien tekstiilit talvisäilöön. Elikäs takakuistimme on ollut sellainen paikka, missä jostain syystä kukaan ei koskaan istu. Niinpä mökin sisustamisen sivutuotteena laittelin vähän tekstiilejä myös takakuistille. Ja niin alkoi ainakin esikoisemme siellä viihtymään koulun jälkeen iltapäivisin.

En sen kummempaa tehnyt, kuin ompelin olkkarin sohvan jäännöskankaasta istuinpehmusteen penkkiin ja tuoliin tyynyn. Nettikirppikseltä ostin muutaman tyynynpäällisen ja muut rekvisiitat kaivoin varastosta. Ja mustareunaisen maton ostin naapurista kympillä.

Ensi kesältä toivon lämpöä, josko tulee tuollakin aikaa enemmän vietettyä.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Taikataikinataiteilua

Perheen pojat lähtivät lätkämatsiin ja halusimme tehdä typyjen kanssa jotain mukavaa yhdessä. Jostain sain päähäni taikataikinan, että siitä olisi kiva tehdä jotain. Etsin taikinan netistä ja koostumuksesta tuli oikein onnistunut. Taikinaa oli helppo muovailla, eikä se murentunut juuri lainkaan. Siihen tuli:

6dl vehnäjauhoja
3dl ruokasuolaa
3dl kylmää vettä
2rkl öljyä

Sekoitin ensin kuivat aineet, lisäsin vedestä ensin puolet ja sitten loput ja lopuksi öljyn lusikka kerrallaan. Taikina tuntuu aluksi liian tiiviiltä, mutta tasoittuu lopuksi hienosti.

Lapset tekivät omia juttujaan, kukkia ja muuta. Itse tein "pipareita" ja joulukeppejä, sekä rinkeleitä. Tein ripustusreiät hammastikulla ja lyijykynällä, riippuen siitä, kuinka isot reiät niihin halusin.

Kuivatin tekeleitä kiertoilmauunissa 100 asteessa reilun tunnin verran.

Löysin kuin tilauksesta askarteluhuonerni kätköistä ikivanhan minimaalipurkin ruskeaa piparin sävyä. Maalasin Pretzelit ja sydämet sillä kertaalleen ja koristelin valkoisella jämä talomaalilla.

Jouluna ripustan nämä kuusenoksiin, joita leikkaan isoon lasipurkkiin kukkien tilalle.

Taikataikinaankin voi näköjään hurahtaa.


Löysin äidin laatikosta tähtimuottisarjan, mikä pääsi nyt käyttöön.
Pretzelit eli suolarinkelit tulivat tutuksi amerikan maalla. Ne ovat koristeinakin kivoja. Samoin karkkikepit tuovat joulun tunnelmaa, kunhan saavat maalin pintaansa.


Emalimaali teki ihmeitä rinkeleille.


 
Herkullisia koristeista tuli ja varsin oikeiden näköisiä.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Minisadonkorjuuta ja leivontaa

Viime viikkojen ollessa taas hektisiä, tuntui tänään, että nyt tarvitaan mukavaa kotoiluterapiaa. Niinpä päädyin aamulla keittiöön kokkailemaan ja leipomaan. Jämäkasviksista ja pekonista, sekä juustonkannikoista syntyi maukas suolainen piiras. Lisäksi tein perinteistä jauhelihakastiketta, sekä mokkapaloja ja gluteenitonta unelmatorttua pikkumiehelle. Tehdessä ja lauleskellessa sielu niin lepää.

Ilman ollessa myös kaunis ja aurinkoinen, pistin puutarhakengät jalkaan ja lähdin nostamaan pikkuporkkanoita maasta ja katsomaan, olisiko muuta kerättävää. Löysinkin rapsakoita avomaankurkkuja ja runsaasti kukkakimppumateriaalia. Pikkuporkkanat menivät heti pikkuisiin suihin, tosi muutamia jäi huomisia uunijuureksia varten. Porkkanat olivat siis pieniä, kun harventaminen jäi tekemättä. Ei haittaa, sillä makeita olivat. Vielä kasvatuslaatikoista löytyy kukkasia ja punajuuria. Huomenna nostan nekin vuokaan homejuuston kanssa kypsymään. Nam! Ihan parasta, kun omalta pihalta löytyy aarteita.

Seuraavaksi otan mokkapalapellin kouraan ja kukkakimpun kainaloon ja lähden kylään kaffelle! Ihanaista lauantaita kaikille!

Mehevään piiraaseen voi jemmata monensorttisia kasviksia.

Äidin salaisessa reseptissä on vaalea pohja.

Syksyn värit ovat niin kauniita. Viininpunaiset lehdet tuovat lisäilmettä.