torstai 25. joulukuuta 2014

Joulun kukkia ja muuta

Olen pitänyt bloggailutaukoa syystä, että olen tehnyt joululahjoja näistä jo näytetyistä ideoista. Ideatyhjyys ei siis suinkaan ole iskenyt, vaan pikkuinen ajanpuuteongelma ja joululahjatehtailu. Tässä kuitenkin muutama kuva helpoista Hyasinttiasetelmista, joita tein toisen kotiin ja toisen lahjaksi. Lasinen kulho on kirpputorilta euron ja valkoinen puuastia kierrätyskeskuksesta 50snt. Sammal on mökiltä ja Hyasintit marketista 3kpl vitosella.

Kranssipohja löytyi kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Tuunasin sitä kimallekävyillä ja uudella rusetilla, sekä rikkinäisillä joulukoristeilla. Vein sen aattona tuliaisiksi.

Tänä jouluna tein erityisen paljon lahjoja itse ja sain siitä valtavasti iloa.





sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lahjakudontaa

Tässä vielä yksi päivitys villasukista. En yleensä innostu tekemään yhtä käsityö- tai askartelumuotoa montaa kertaa peräkkäin, mutta tässä tapauksessa joulu on tuloillaan ja villasukat ovat klassinen ihana lahja kenelle vaan.

Näissä sukissa ei ole muuta erityistä, kuin ohut silkkinauha, jonka olen pujotellut varsiosan ja sukkaosan rajaan. Jätin silkkinauhan tarkoituksella liian pitkäksi, että lahjan saajalla on mahdollisuus leikata ja säätää ne sopivaan pituuteen.

Enää on tilauksessa yhdet saapassukat ja parit enkelit. Sitten siirryn uusiin ideoihin ja niitähän riittää.

torstai 27. marraskuuta 2014

Pakettikortteillen

Tähän aikaan vuodesta alkaa lahjapaketointi olla hyvin ajankohtainen asia. Henkilökohtaisesti en pidä lainkaan markettien tusinanauhoista ja joulupukkipapereista. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan paketoida persoonallisesti ja kauniisti. Aloitin nyt paketointivärkkäilyn pakettikorteista, kun sain inspiraation valokuvalähetyksestä jääneestä kartonkikuoresta. Kuori oli toiselta puolelta ruskea ja toiselta puolelta valkoinen. Tein nyt vain yhdenlaisia, mutta nämähän voi tuunata ihan miten vain haluaa. Korttimateriaaliksihan käy lehtiöiden taustapahvit, tai vaikkapa sukkahousupakettien sisuskartonki.

Leikkasin suorakulmia vapaalla kädellä ja napsin niistä kulmat pois toisesta päästä ja tein siihen keskelle reiän. Minulla on yksireikäinen askartelurei'ittäjä käytössä, mutta hyvin käy myös tavallinen rei'ittäjä. Silloin on vain syytä käyttää ohuempaa nauhaa. Askartelurei'ittäjä tekee vähän reilumpia reikiä.

Leikkelin tähtiä ja sydämiä lahjapaperisuikaleesta, jotka liimasin kortteihin. Lisäksi koristelin alareunat tussilla pisteillä ja painoin tekstit leimasimilla. Käytin naruna juuttinarua.

Tämä oli mukavaa iltapuuhastelua, eikä jälleen maksanut mitään, me like.




lauantai 22. marraskuuta 2014

Klassikko lapaset

Esikoiseni pitää eniten lapasista. Kaupan polyesteriversioista on vain vähän huonoja kokemuksia. Niinpä tsekkailin lankavarastoani ja löysin pienen keränjämän korin pohjalta. Musta kun oli toiveväri. Lanka riitti muuten just just. Ehä muutaman kymmenen sentin pätkä jäi. Ja villa kun pistelee, ompelin vuoren pikkusiskon risoista legginsseistä. Olisin vielä koristellut lapaset, mutta Vivian halusi pitää ne simppelinä. Ohje löytyi netistä Novitan sivuilta.

Lapaset syntyivät suht nopeasti, joten neulon ehkä vielä muutamat parit varalle. Ja lasten lapasiin kun ei tarvita, kuin pieni määrä lankaa, eivät ne maksa, kuin vaivan.



Kätevästi kassissa

Olen etsinyt pitkään läpinäkyvää pussukkaa, joka kävisi käsilaukun sisään niin, että sinne saisi kaiken olennaisen. Pussukan voisi sitten vain siirtää laukusta toiseen ilman, että pitää joka kerta inventoida koko sisältö. Ainakin itselläni on käynyt niin, etten juuri vaihda käsilaukkuja, kun en tosiaan jaksa vaihtaa tavaroiden runsautta ees taas.

Sain tuossa sitten kuningasidean, kun olin heittämässä ostamani fleece-asun muovipakkausta roskiin. Pakkaus oli paksua läpinäkyvää muovia ja sitä voisi ommella.

Lähdin työstämään pussukkaa. Leikkasin yläosan pois ja ompelin reunat vahvistukseksi. Sitten ompelin pohjan tasapohjaksi kulmakolmioilla. Lopuksi käänsin pussukan oikein päin ja leikkasin kahvareiät. Hommaan meni 5min.

Tästä näppäryydestä olen ikionnellinen!




tiistai 18. marraskuuta 2014

Satumainen kangasenkeli

Näin lahjatavaraliikkeessä kauniin kangasenkelin. Se ei näyttänyt kovin vaikeatekoiselta, joten lähdin miettimään, miten sellaisen voisi tehdä kotona. Hauduttelin ideaa muutaman päivän ja mietin mitä materiaaleja tarvitsen. Ostin ainoastaan pienen pellavaliinan ja sekoitelankakerän kirpputorilta, jotka maksoivat yhteensä euron. Muuten käytin lakanakangasta, vanhan tyynyn vanua, pitsin pätkiä, vaatteiden pidikesilkkinauhoja, jotka leikkaan talteen, sekä helmiä. Siivissä käytin kovikekangasta ja monessa kohtaa apuna saslik-tikkua. Raajojen kääntäminen oikein päin, sekä raajojen täyttäminen olivat työläin vaihe. Muuten enkelin työstäminen oli suht nopeaa. Tein kaiken ihan alusta itse, myös kaavat.

Mahtavinta koko enkelissä on se, että siinä voi hyödyntää niin mielikuvitusta, kuin erilaisia materiaalejakin. Ja koko enkelin saa tehtyä jäännös-, ja kierrätysmateriaaleista aivan erinomaisesti.
Ja mikä parasta, tällaiset enkelit säilyvät vuodesta toiseen.

Voi olla, että innostun tekemään näitä muutaman lisää lahjoiksi. Pidän itselläni kuitenkin tämän ensimmäisen Sadun satumaisen kangasenkelin.



lauantai 15. marraskuuta 2014

Pujottelua

Vanhimmalla tyttärelläni oli kaveri yökylässä ja sain kommenttia, että nuorimmainen pitää pitää pois jaloista. Mietin helppoa ja kivaa tekemistä ja muistin pienen laatikollisen valkoisia styrox naksuja, jotka olin säästänyt postilähetyksestä. Päädyimme pujottelemaan naksuja tylpillä neuloilla ompelulankaan. Itse pujottelin pisimmästä kohdasta läpi, jolloin ketjusta tuli vähän ohuempi. Homma oli maailman helpointa ja sujui ajankäytöllisesti vähän turhankin sukkelaan. Hommaan voi myös käyttää pop cornia Amerikkalaiseen tapaan, jos esim. niitä on jäänyt kulhon pohjalle. Ripustin omani keittiönikkunaan lumihiutaleiksi. Harmi, kun naksuja ei ollut enempää, että olisin saanut samanlaisen myös toiseen keittiönikkunaan. Ei se askartelu usein paljoakaan vaadi, että saa kivaa aikaiseksi.

 



 

torstai 13. marraskuuta 2014

Vilujalan villasukat

Jostain syystä kutominen ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni, ennemmin heiluttelen virkkuukoukkua. Villasukkia on kuitenkin vaikea löytää, ainakaan oikeita käsinkudottuja, juuri sellaisina, kuin itse ne haluaisin. Ei auttanut, kun tarttua puikkoihin.

Ostin peruskerän hiekanväristä seitsemän veljestä-lankaa, kun mukana tulee myös hyvät ohjeet. Ostin myös nro. 3,5 bambupuikot, kun metallipuikot tuntuivat jotenkin kylmiltä.

Halusin sen verran tehdä jotain pikkuisen erilaista, että kudoin varret helmineulosta kahdella joustinneulososuudella säärystinmäisesti. Muuten sukat edistyivät ihan ohjeiden mukaan. Ja aika nopeasti ne valmistuivat. Lopuksi langanpäiden päättely ja ei kun käyttöön viluisiin jalkoihin.

Lisää kuvateksti

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Henkaria taivutellen

Tällainen tuunailija voi saada inspiraation vaikka mistä. Viimeisin innostukseni ovat pesulahenkarit. Ne ovat vahvaa rautalankaa ja niitä voi taivutella eri malleihin. En tosin ole itse tämän idean takana, vaan varastin sen muutamasta eri lehdestä ja päätin testata. Ystäväni Marja lahjoitti minulle kolme henkaria, joista yhden käytin tähän. Kiitos Marja!

Taivutin pesulahenkarin jykevillä pihdeillä sydämen muotoon ja tein puolukanvarvuista pieniä 4-5 minioksan nippuja. Sidoin niput kiinni vihreällä ompelulangalla ja kiinnitin niput henkariin vihreällä kukkarautalangalla. Löysin sitä ihan Tarjoustalosta muutamalla eurolla. Lopuksi kiinnitin perinteisen puna-valkoruutuisen rusetin kiinni. Kuvasin kranssin vitriinin ovessa, mutta laitoin sen ulko-oveen. En ole kokeillut, miten kauniisti puolukanvarvut sisällä kuivuvat, mutta ulkona kranssi ainakin säilyy pitkään.

Kranssin teko oli nopeaa, mutta varpuja kului yllättävän paljon. Paperikassillinen meni lähes kokonaan. Tosin nautin metsässä samoilemisesta, joten varpujen kerääminen oli hyvin rentouttavaa. Seuraavan kranssin teen mustikanvarvuista, mutta se on ehkä kevätpuolen hommia.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Pikkuinen joulufiilis

Joulu on jo hiipinyt mieleen, vaikka siihen on vielä tovi. Pikkuinen joulufiilis piti kuitenkin hyödyntää, kun inspiraatio iski. Ajattelin värkätä ovikranssin, niin on sitten valmiina, kun aika on oikea. Toin reissulta myös halpoja joulukoristeita askartelutarkoitukseen ja ajattelin toteuttaa koristekaupassa saamani vision. Oikeammin kauppa oli ns. dollarikauppa täynnä halpaa krääsää. Sellaisissa on kuitenkin kiva käydä penkomassa "sillä silmällä". Löysin koristeiden lisäksi halpoja nauhoja ja leivontatarvikkeita.

Kranssiin hyödynsin vanhan varastossa lojuneen kranssipohjan ja vanhoja muovitähtiä ja helmiä. Tein uudesta nauhasta näyttävän rusetin ja kiinnittelin koristeet liimalla rennolla otteella. Lopuksi liimasin ja solmin muovitähdet ja kiinnitysnauhan juuttinarusta. Ovesta tulee joulunaikaan kaunis.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Farkkua ja pitsiä

Minulla oli vahva romanttinen kausi nelisen vuotta sitten pukeutumisen saralla. Sitten tuli raitabuumi ja nyt olen taas kallistumassa romanttisempaan suuntaan. Olin juuri matkalla New Yorkissa ja sieltä ostin mm. romanttisen Ralph Laurenin pitsipaidan hyvästä alennuksesta. Mietin millainen alaosa olisi käypä ja muistin ostaneeni pitkän farkkuhameen Koivukylän kierrätyskeskuksesta tuunausta varten kahdella eurolla. Ratkoin yhden osan kerrosfarkkuhameesta pois. Siistin reunat ja ompelin siihen vaniljanvärisen pitsin. Pitsi on lojunut käyttämättömänä vuosia, kun olin ostanut sitä turhan reilusti esikoisen vauvakoppaa somistaessa. Tuntui mukavalta ottaa käyttöön jotain, mistä on hellyyttävät muistot. Koko homma sujui varsin nopeasti ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Tässä asukokonaisuus omistamani torson päällä. Kyllä syksylläkin voi pukeutua romanttisesti.




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntaikotoilua

Harmaa koiranilma on mitä parhain syy pysyä sisällä ja kotoilla koko ajalla. Varsinkin, jos päivä on sunnuntai, voi koko päivän pyhittää kokkailulle ja käsitöille. Usein teenkin niin, että katson jääkaapista, mitä tähteitä meille on jäänyt, tai onko jotain menossa vanhaksi ja pyöräytän niistä jotain. Tänään löysin yhden saman päivän viilin, pari tummunutta banaania, sekä perunamuusin ja porkkanaraasteen jämät. Päädyin leipomaan perunarieskoja ja banaanikakkua viisivuotiaan kuopuksemme kanssa, ja meillä oli kovin mukavaa.

Perunarieskoihin meni:
noin 3dl muusia
2dl porkkanaraastetta
3dl maitoa
1tl suolaa
3dl vehnäjauhoja

Laita kaikki ainekset kulhoon, sekoita paksuhkoksi "puuroksi", laita kauhalla yhdeksän "kasaa" pellille, jauhoja päälle ja taputtele pyöreiksi lättänöiksi. Pistele reikiä haarukalla ja paista 200 asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia. Rieskat saavat jäädä kotitekoisen näköisiksi, eikä haittaa, jos ne paistuvat reunoistaan yhteen. Ne voi kuumana erottaa lastalla toisistaan.

Banaanikakkuun meni:
125g voita
3dl sokeria
2 munaa
4,5 dl jauhoja
1ti vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
2dl viiliä
2 banaania muusattuna

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen, lisää jauhoseos, mihin on sekoitettu vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lopuksi kaada viili ja muusatut banaanit taikinaan. Kaada taikina rasvattuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin tunnin verran.




Samalla, kun kakku paistui, lähdin funtsimaan jo tulevan joulun joululahjoja. Lahjoja on kiva työstää pikku hiljaa, eikä kovalla kiireellä. Löysin Tarjoustalon alekorista kahdet pehmeät neulossukat. Ajattelin tuunata niitä vähän ja antaa jollekin tutulle pikku lahjaksi.

Virkkasin kahden kokoisia kukkia villalangasta yhteensä neljä kappaletta. Käytin fiilispohjalta ketjusilmukoita, kiinteitäsilmukoita, piilosilmukoita ja puolipylväitä. Koristelin kukkien keskiöt lasihelmillä ja ompelin ne sukkien päälle jalkapöydän kohdalle. Ompelin vielä kahteen kohtaan irtohelmiä. Sukkien koristelu oli nopeaa ja kivannäköisetkin niistä tuli. Voipi olla, että pidänkin ne itse...



Lahja ystävälle

Laukkukoristeeni herätti ihastusta ja ystävän syntymäpäivän lähestyessä ajattelin tehdä hänelle omansa. Kasasin jälleen kaikenlaisia ketjunpätkiä ja eriparihelmiä ja vanhan lukon eteeni kera pihtien ja aloin hommiin. Kaunishan siitä tuli. Ja vielä kaunis paketti, niin kyllä kelpaa antaa eteenpäin. Itse tehty lahja on ilo itselle ja vielä isompi ilo lahjan saajalle. Lahjan ei myöskään tarvitse olla rahallinen sijoitus, vaan sydämestä annettu kaunis juttu.

Ps. Pikku vinkkinä, että silkkipaperi on oiva lahjapaperi silloin, kun annettava lahja on pieni, tai hankalan mallinen. Silkkipaperi on kaunis myös lahjakassin sisälle "tursuamaan" taktikoidun huolimattomasti.





lauantai 18. lokakuuta 2014

Ihanat vaniljaiset marengit

Tein perheelle lasten suosikkiruokaa, makkarapaistosta, johon tulee viisi keltuaista. Mietin, mitä tällä kertaa keksisin valkuaisista ja päätin pitkästä aikaa tehdä marenkeja. Hyvä nyrkkisääntö on yksi valkuainen ja desi sokeria. Tällä perusohjeella vatkasin hartaasti kovan ja kiiltävän vaahdon, johon lisäsin 2tl vaniljasokeria ja yhden teelusikallisen hunajaviinietikkaa. Pursotin pieniä kekoja kahdelle pellille ja kuivatin kiertoilmauunissa 75 asteessa melkein kolme tuntia.

Marengista voi tehdä myös Pavlova-pohjan isona kiekkona, joka saa jäädä keskeltä sitkeäksi. Marenkeja voi myös maustaa aromeilla, suklaalla, tai kahvilla, tai värjätä mehutipoilla ja karamelliväreillä.

Itse käytän marenkeja jäätelöjälkiruokaan, johon tulee kerroksittain jäätelöä, marjoja, kermavaahtoa ja marenkeja. Marengit käyvät myös murskattuna kääretortun täytteen sekaan, tai kakunkoristeiksi. Käyvät mainiosti myös kahvipöytään tarjolle sellaisenaan ja gluteenittomaan herkutteluun.

Parhaiten marengit säilyvät kuivassa lasipurkissa ilman tiivistä kantta. Ja ovathan ne niin somia.

Laitoin vielä kuvan kesän viimeisistä Pelargonioista, jotka napsin kannuun pöydän koristukseksi. Pelakuut lähtivät varastoon huilaamaan talven ajaksi.




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Äidin uusi laukku ja koriste

Saimme lahjaksi aitoa Shampanjaa, ja pullossa roikkui sininen metallikoriste kivassa ketjussa lukon kanssa. Kun mietin uuteen laukkuuni jotain ekstraa, muistin tämän metallikoristeen ja päätin vähän muokata sitä. Löysin eriparisia helmiä ja vanhan ranneketjun palasia ja niistä syntyi kaunis killutin laukun hihnan varteen.

Olin haaveillut beigestä Longchampin laukusta jo pari vuotta, mutten ollut raaskinut sitä ostaa. Viime viikolla törmäsin kirpputori Helmessä tähän aarteeseen ja hinta oli 2€! Meinasin melkein pyörtyä onnesta. Kääntelin ja vääntelin laukkua, että josko se olisi halpa kopio. Niin hyvin tehty se kuitenkin oli ja aidot nahkaosat ja melkein käyttämätön, joten kävi minulle passelisti oli miten oli.

Nyt olen minulle aidon Longchampin ja killuttimen omistaja ja onnellinen syyskelin puskija.




tiistai 14. lokakuuta 2014

Salomoninsolmuja tuubiin

Syksyisin alkavat villalangat houkuttaa. En ole niinkään kutoja, kuin virkkaaja. Bravuurini ovat tuubi- ja hartiahuivit. Eniten käytän ihan klassista Seitsemän Veljestä-sukkalankaa ja numero kuuden virkkuukoukkua. Koukku taitaa olla äidin vanha jostain 1950-luvun lopulta ja minulle kovin rakas. Nämä tuubihuivit ovat syntyneet ihan muutamassa illassa kahdesta kerästä lankaa. Virkkasin nämä jo viime talvena, mutta viimeistely jäi tekemättä. Nyt sain langanpäät siistittyä ja huivit voi ottaa käyttöön. Toisen tosin annan lahjaksi.

Huivit on virkattu salomoninsolmuilla, joiden tekemisen opin itse Youtubesta katsomalla. Idean koko solmusta sain netistä kuvia surfaamalla, kun etsin harvaa virkkuuneulosta. Solmut ovat nopeita tehdä ja tärkeintä on tehdä silmukoista isoja. Työ edistyy sukkelaan ja lopuksi huivin päät virkataan vain piilosilmukoilla yhteen tuubiksi. Pidän pitkistä huiveista, jotka saa vaikka kolmeen löysähköön kertaan kaulan ympärille. Nämä huivit ovat myös näyttäviä asusteita vaikka villapaidan, tai toppaliivin kaveriksi. Toinen huivi on väriltään nimeltä usva ja toinen klassinen viininpunainen. Jostain syystä tuo "kasariväri" pitää minua otteessaan jo toista syksyä.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kahvipöydän koristeeksi

Halusin tehdä jotain helppoa, mutta näyttävää kahvipöytään lauantaivieraiden iloksi. Päädyin ihan perus kauralastuihin, jotka käyristin pahviputken avulla ja koristelin sulatetulla suklaalla ja kookoshiutaleilla. Lisämakua saa myös karvasmanteliöljystä taikinassa. Nämä makeat herkut veivät myös kielen mennessään.

Taikina:
100g voita sulana
1,5dl sokeria
3dl kaurahiutaleita
1,5rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 muna

Uunin lämpötila 175 astetta.

200g vesihauteessa sulatettua taloussuklaata
Kookoshiutaleita

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voisula ja muna. Sekoita taikinaksi ja laita pikkulusikalla pieniä nokareita pellille. Laita max. yhdeksän nokaretta per pelti, sillä lastut leviävät uunissa reippaasti. Nokareen koko määrää montako kpl lastuja taikinasta tulee, määrä vaihtelee 20-40kpl välillä. Paista, kunnes lastut ovat kullanruskeita.

Uunista pois ottaessa anna lastujen levähtää n. 20 sekuntia ja nosta sitten lastalla esim. tyhjien talouspaperirullien päälle taipumaan. Jähmettyneet lastut kastetaan sulaan taloussuklaaseen ja sen jälkeen kookoshiutalekippoon. Annetaan jähmettyä leivinpaperin päällä. Kauneimmillaan ovat jalallisessa kulhossa runsaana kekona.