Tänään leivoin taasen aamulla sämpylöitä, kuten usein lomalla tai viikonloppuna teen (illalla taikina jääkaappiin ja aamulla sämpylöiksi ja uuniin) ja olisin kovin tarvinnut leivinliinoja, joita täällä mökillä ei ollut. Silloin muistin tuon punavalkoisen liinan.
Materiaali riitti juuri ja juuri kolmeen astiapyyhekokoiseen leivinliinaan (46×64cm) ja yhteen pienempään taikinaliinaan.
Käänsin ja ompelin reunat ja tein vielä kankaan rippeistä ripustuslenkit. Taikinan kohotusliinaan en ommellut ripustuslenkkiä, mutta reunoihin ompelin koneella koristeompeleen. Ommel auttaa tunnistamaan pienemmän liinan muista.
Liinoista tuli varsin nostalgiset ja ihan loistavat leivontatarkoitukseen.
Leivoimme myös Unelmapikkuleipiä iltapäivän kahvihetkeen kuopuksen kanssa. Reseptin kopioin netistä (Herra Snellman) ja pikkuleivistä tuli suussa sulavia. Muistuttavat hieman kaupasta saatavien Wilhelmina-pikkuleipien makua.
Resepti:
100g pehmeää voita
3dl sokeria
2tl vaniljasokeria
1dl öljyä
4dl jauhoja
1tl suolaa
Hiero voi, sokeri ja vaniljasokeri yhteen ja lisää öljy vähitellen massaan. Lopuksi lisää jauhot, joihin on lisätty suola. Nypi taikina tasaiseksi käsin. Tee kaksi pötköä ja jaa kumpikin pötkö 13 pullaan. Pyöritä pyöreiksi ja paina haarukalla litteäksi. Paista 150 asteessa noin 20 minuuttia. Yhdelle pellille kannattaa laittaa kerrallaan max 13kpl paistumaan, sillä leviävät pellillä jonkin verran. Taikina on myös jonkin verran vaikeasti käsiteltävää, sillä murenee herkästi, mutta se kuuluu taikinan luonteeseen.
 |
| Aamulla leivotut sämpylät, joihin käytetty edellisen päivän kaurapuuron jämät. |
 |
| Kuvassa näkyy ripustuslenkki ja taikinaliinan koristeommel. |
 |
| Liinat ovat jotenkin tosi nostalgiset. |
 |
| Unelma-pikkuleivät. Ulkonäkö kohtalaisen vaatimaton, maku suussasulava. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti