Kardemummaa ja kukkaronnyörejä: Kasvistelua

Kasvisruoka on aina ollut minulle se juttu, ihan siitä syystä, etten ole koskaan niin tykännyt lihasta tai kanasta. Kala on oma juttunsa sitten, mutta sitä tulee muuten vaan ikävä kyllä syötyä harvemmin. Perhe on kuitenkin aikasta tyypillinen "liha ja peruna"-porukka ja sitä on sitten tullut laitettua, kun se on jotenkin ollut yksinkertaisempaa. Nyt on kuitenkin se hetki, kun haluan vihdoin alkaa syömään sitä, mitä minä haluan syödä ja lapsetkin ovat siinä iässä, että heidän on syytä alkaa laajentamaan makutottumuksiaan. Toivon myös kasviruoan tuovat pientä kevennystä ruokabudjettiimme.

Näin syksyllä juureksia, kaaleja ja kurpitsoja on tarjolla pilvin pimein huokeaan hintaan, joten viime kauppareissulla ohitin lihatiskin suosiolla ja keskityin heviosastolle ja tsekkailin myös linssi-, papu- ja riisitarjontaa. Itse en ole innostunut näistä uusista härkiksistä, mifuista ja nyhtökaurasta, vaan teen mieluummin kasvispainotteista ruokaa ihan perusjutuista. Tosin jonkin verran soijarouhetta ja -suikaleita aion käyttää. Käytän myös ihan tavallisia maitotuotteita ja kananmunia. Eli vegaanius ei ole se juttu myöskään. Ja kokonaan emme tule lihasta luopumaan, mutta reippaasti meinaan sitä kuitenkin vähentää perheemme ruokavaliossa. Pitää vaan muista proteiinin saanti, joten linssit ja pavut ovat tuolloin tärkeässä asemassa.

Surffailin reseptejä innoissani ja aloitin testini viikonloppuna. Lauantaina tein gluteenitonta kasvislasagnettea ja sunnuntaina kasvishampurilaisia ja salaattia. Molemmat onnistuivat mielestäni todella hyvin ja sekä tuoksu, että maku oli huumaavaa. Viikolla on luvassa munakoiso-linssipataa ja marinoitua kasvispastaa. Ollessani vaihto-oppilaana 90-luvun alussa vaihtariperheen Marty-äiti oli kova tekemään kasvisruokaa ja pidin niistä silloin aivan mahdottoman paljon. Täytyy alkaa niitäkin muistelemaan ja kyselemään reseptien perään.

Omenoita on vieläkin tarjolla runsain määrin ja niitä olen käynyt poimimassa autiotalon pihalta koiralenkin yhteydessä. Maassa ne mätänevät muuten ja menevät hukkaan. Kuorin ja viipaloin ison satsin jo ja pistin pakastimeen sellaisenaan. Sain vinkin, että näin voi tehdä ja käyttää esim. piirakoissa sitten talven tullen. Lisäksi hieman kolhiintuneista olen urakoinut omenasosetta, jota höystän kanelilla. Soseenkin pakastan, sillä ei säily kovin pitkään jääkaapissa.

Viikonloppuna leivoin lisäksi Bostonkakun, joka siis tehtiin tavallisesta pullataikinasta ja pistin väliin omenasosetta, fariinisokeria, kanelia ja vaniljakiisseliä. Se veikin sitten kielen mennessään. Vinkkinä muuten, että teen usein pullataikinan veteen. En ole huomannut maussa mitään eroa.

En liitä reseptejä mukaan, sillä en vahingossa tallentanut kaikkia. Netti on kuitenkin reseptejä pullollaan, joten surffaten löytyy 😊.

Näillä eväillä uuteen viikkoon!