Jaksan aina ihastella Suomen metsää. Siksi olenkin etuoikeutettu, että asumme näin lähellä luontoa, vaikka ruuhkasuomessa asummekin.
Pyörälenkillä nuorimmaisen kanssa poikkesin hakemaan kimpullisen puolukanvarpuja. Laitoin ne riihimäen lasipurkkiin ja pitsinauhaa kaveriksi. Siinäpä meillä viikonlopun kukat pöytään.
As simple as that!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti