Lahjakudontaa

Tässä vielä yksi päivitys villasukista. En yleensä innostu tekemään yhtä käsityö- tai askartelumuotoa montaa kertaa peräkkäin, mutta tässä tapauksessa joulu on tuloillaan ja villasukat ovat klassinen ihana lahja kenelle vaan.

Näissä sukissa ei ole muuta erityistä, kuin ohut silkkinauha, jonka olen pujotellut varsiosan ja sukkaosan rajaan. Jätin silkkinauhan tarkoituksella liian pitkäksi, että lahjan saajalla on mahdollisuus leikata ja säätää ne sopivaan pituuteen.

Enää on tilauksessa yhdet saapassukat ja parit enkelit. Sitten siirryn uusiin ideoihin ja niitähän riittää.

Pakettikortteillen

Tähän aikaan vuodesta alkaa lahjapaketointi olla hyvin ajankohtainen asia. Henkilökohtaisesti en pidä lainkaan markettien tusinanauhoista ja joulupukkipapereista. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan paketoida persoonallisesti ja kauniisti. Aloitin nyt paketointivärkkäilyn pakettikorteista, kun sain inspiraation valokuvalähetyksestä jääneestä kartonkikuoresta. Kuori oli toiselta puolelta ruskea ja toiselta puolelta valkoinen. Tein nyt vain yhdenlaisia, mutta nämähän voi tuunata ihan miten vain haluaa. Korttimateriaaliksihan käy lehtiöiden taustapahvit, tai vaikkapa sukkahousupakettien sisuskartonki.

Leikkasin suorakulmia vapaalla kädellä ja napsin niistä kulmat pois toisesta päästä ja tein siihen keskelle reiän. Minulla on yksireikäinen askartelurei'ittäjä käytössä, mutta hyvin käy myös tavallinen rei'ittäjä. Silloin on vain syytä käyttää ohuempaa nauhaa. Askartelurei'ittäjä tekee vähän reilumpia reikiä.

Leikkelin tähtiä ja sydämiä lahjapaperisuikaleesta, jotka liimasin kortteihin. Lisäksi koristelin alareunat tussilla pisteillä ja painoin tekstit leimasimilla. Käytin naruna juuttinarua.

Tämä oli mukavaa iltapuuhastelua, eikä jälleen maksanut mitään, me like.

Klassikko lapaset

Esikoiseni pitää eniten lapasista. Kaupan polyesteriversioista on vain vähän huonoja kokemuksia. Niinpä tsekkailin lankavarastoani ja löysin pienen keränjämän korin pohjalta. Musta kun oli toiveväri. Lanka riitti muuten just just. Ehä muutaman kymmenen sentin pätkä jäi. Ja villa kun pistelee, ompelin vuoren pikkusiskon risoista legginsseistä. Olisin vielä koristellut lapaset, mutta Vivian halusi pitää ne simppelinä. Ohje löytyi netistä Novitan sivuilta.

Lapaset syntyivät suht nopeasti, joten neulon ehkä vielä muutamat parit varalle. Ja lasten lapasiin kun ei tarvita, kuin pieni määrä lankaa, eivät ne maksa, kuin vaivan.

Kätevästi kassissa

Olen etsinyt pitkään läpinäkyvää pussukkaa, joka kävisi käsilaukun sisään niin, että sinne saisi kaiken olennaisen. Pussukan voisi sitten vain siirtää laukusta toiseen ilman, että pitää joka kerta inventoida koko sisältö. Ainakin itselläni on käynyt niin, etten juuri vaihda käsilaukkuja, kun en tosiaan jaksa vaihtaa tavaroiden runsautta ees taas.

Sain tuossa sitten kuningasidean, kun olin heittämässä ostamani fleece-asun muovipakkausta roskiin. Pakkaus oli paksua läpinäkyvää muovia ja sitä voisi ommella.

Lähdin työstämään pussukkaa. Leikkasin yläosan pois ja ompelin reunat vahvistukseksi. Sitten ompelin pohjan tasapohjaksi kulmakolmioilla. Lopuksi käänsin pussukan oikein päin ja leikkasin kahvareiät. Hommaan meni 5min.

Tästä näppäryydestä olen ikionnellinen!

Satumainen kangasenkeli

Näin lahjatavaraliikkeessä kauniin kangasenkelin. Se ei näyttänyt kovin vaikeatekoiselta, joten lähdin miettimään, miten sellaisen voisi tehdä kotona. Hauduttelin ideaa muutaman päivän ja mietin mitä materiaaleja tarvitsen. Ostin ainoastaan pienen pellavaliinan ja sekoitelankakerän kirpputorilta, jotka maksoivat yhteensä euron. Muuten käytin lakanakangasta, vanhan tyynyn vanua, pitsin pätkiä, vaatteiden pidikesilkkinauhoja, jotka leikkaan talteen, sekä helmiä. Siivissä käytin kovikekangasta ja monessa kohtaa apuna saslik-tikkua. Raajojen kääntäminen oikein päin, sekä raajojen täyttäminen olivat työläin vaihe. Muuten enkelin työstäminen oli suht nopeaa. Tein kaiken ihan alusta itse, myös kaavat.

Mahtavinta koko enkelissä on se, että siinä voi hyödyntää niin mielikuvitusta, kuin erilaisia materiaalejakin. Ja koko enkelin saa tehtyä jäännös-, ja kierrätysmateriaaleista aivan erinomaisesti.
Ja mikä parasta, tällaiset enkelit säilyvät vuodesta toiseen.

Voi olla, että innostun tekemään näitä muutaman lisää lahjoiksi. Pidän itselläni kuitenkin tämän ensimmäisen Sadun satumaisen kangasenkelin.

Pujottelua

Vanhimmalla tyttärelläni oli kaveri yökylässä ja sain kommenttia, että nuorimmainen pitää pitää pois jaloista. Mietin helppoa ja kivaa tekemistä ja muistin pienen laatikollisen valkoisia styrox naksuja, jotka olin säästänyt postilähetyksestä. Päädyimme pujottelemaan naksuja tylpillä neuloilla ompelulankaan. Itse pujottelin pisimmästä kohdasta läpi, jolloin ketjusta tuli vähän ohuempi. Homma oli maailman helpointa ja sujui ajankäytöllisesti vähän turhankin sukkelaan. Hommaan voi myös käyttää pop cornia Amerikkalaiseen tapaan, jos esim. niitä on jäänyt kulhon pohjalle. Ripustin omani keittiönikkunaan lumihiutaleiksi. Harmi, kun naksuja ei ollut enempää, että olisin saanut samanlaisen myös toiseen keittiönikkunaan. Ei se askartelu usein paljoakaan vaadi, että saa kivaa aikaiseksi.

 

 

Vilujalan villasukat

Jostain syystä kutominen ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni, ennemmin heiluttelen virkkuukoukkua. Villasukkia on kuitenkin vaikea löytää, ainakaan oikeita käsinkudottuja, juuri sellaisina, kuin itse ne haluaisin. Ei auttanut, kun tarttua puikkoihin.

Ostin peruskerän hiekanväristä seitsemän veljestä-lankaa, kun mukana tulee myös hyvät ohjeet. Ostin myös nro. 3,5 bambupuikot, kun metallipuikot tuntuivat jotenkin kylmiltä.

Halusin sen verran tehdä jotain pikkuisen erilaista, että kudoin varret helmineulosta kahdella joustinneulososuudella säärystinmäisesti. Muuten sukat edistyivät ihan ohjeiden mukaan. Ja aika nopeasti ne valmistuivat. Lopuksi langanpäiden päättely ja ei kun käyttöön viluisiin jalkoihin.


Lisää kuvateksti