maanantai 30. tammikuuta 2017

Amerikasta tuotu tägileikkuri

Minulla on aika tiukka filosofia askarteluun liittyen ja mielestäni askartelu on nimenomaan jäännös- ja roskismateriaalin hyödyntämistä. En pidä "varustekilpailusta" missään muodossa ja kalliiden materiaalien ostaminen vie koko touhusta jujun. Hyvin harvoin ostan tarvikkeita, enkä oikeastaan koskaan ainakaan mitään normaalihintaista.

Syksyn Amerikan reissullamme tein kuitenkin jälleen ihkun ekskursion Michael'sin askarteluliikkeeseen Manhattanilla. Pysyin tiukkana ja ostin vain muutaman jutun. Tähän pakettikortti/tägileikkuriin kuitenkin ihastuin. Ja se olikin alessa hintaan 18 dollaria, joten kerrankin päätin satsata.

Tänään illalla minulla oli hetki aikaa ja vähän levottomat sormet. Niinpä ajattelin vihdoin testata. Käytin töistä saatua jäännöspahvia ja lapsen puuhakirjan takalehdistä pelastettua pilkkupaperia. Fiona valikoi minulle kiiltokuvia ja toimi makutuomarina.

Leikkelin yhden A4 pahvin korttipohjiksi ja niitä tuli yhteensä 14kpl. Sitten leikkelin pilkkupaperista saman verran ohuempia pohjia. Liisteröin paperit pahveihin kiinni tapetoinnista jääneellä tapettiliimalla ja kiinnitin liisterillä myös kiiltokuvat huolellisesti kiinni. Lopuksi tein reiät nahkapaskalla ja kiinnitin pellavanarut ripustimiksi.

Näitä on kiva sitten kiinnittää viemisiin koristeiksi tai lahjoihin korteiksi. Ovat muuten paksuja, eivätkä mitään lipareita. Taas tehtiin roskismateriaalista kaunista pienellä vaivalla.





torstai 19. tammikuuta 2017

Kärpässienikoristeet

Olen vaihtanut vedinnuppeja tuunaamiini lipastoihin ja kaappeihin ja minulle oli jäänyt kasa vanhoja mäntyisiä perusnuppeja. Mietin josko olisin ne roskiin heittänyt, mutta silloin välähti. Nehän olivat muodoltaan ihan kärpässienen kaltaisia.

Kaivoin ensin maalit ja pensselit esiin. Valkoisella mattamaalilla maalasin sienten alaosat ja hattuosan kiiltävällä punaisella maalilla. Pilkut maalasin myöskin valkoisella. Maalien kuivuttua löin kaikkiin hattuihin reiät keskelle naulan ja vasaran avulla. Sen jälkeen tein pienet lenkit rautalangasta pihtien avulla ja liimasin ne reikiin puuliimalla. Lopuksi kiinnitin pellavanarusta ripustimet.

Nyt ripustelen sieniä sinne ja tänne koristeiksi, kuten vetimiin ja yksi pääsi lampun varjostimeenkin.

Kuvassa myös minilipasto, josta unohdin ottaa ennen-kuvan. Ostin sen muutamalla eurolla kierrätyksestä. Oli puhtaan puun värinen ja pikku korien laatoissa oli lehmien kuvat. Maalasin lipaston vain valkoiseksi, samaten laattojen etuosat. Korit saivat jäädä tummiksi, kiinnitun niihin vaun dymolla tehdyt laput. Jälleen sain tilpehööreille nimikoitua säilytystilaa. Kiinnitän minilipaston askartelutilaani jahka ehdin kaivaa porakoneen esiin.

Tällaista pientä näpertelyä tällä kertaa.

Puisia perusnuppeja löytyy mistä vaan.


Naulalla reikä sieneen ripustinta varten.

Pienet rautalangan pätkät ripustin lenkeiksi.



Soma kuin pieni sieni.


Minilipasto on niin kätevä askartelutilassani.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Huivituunaus ja hamonen

Olen kovin haaveillut erään ruotsalaisen vaatemerkin college-hametta, mutta en ole millään raaskinut maksaa siitä 60€. Kysyin ystävältä opettaisiko hän minua ompelemaan tuollaisen hameen oikeaoppisesti ja hän tekikin sen mielellään. Materiaalit maksoivat reilun kympin ja aikaa kaavahommiin, teehetkeen ja ompelemiseen meni kolmisen tuntia. Eli jos itselleen ei laske tuntipalkkaa, kyllä kannatti.

Hameen kaveriksi tuunausompelin kierrätyskeskuksesta löydetyn paneeliverhon tuubihuiviksi. Verho oli kovin kellastunut, mutta materiaali oli pehmeää, joten maksoin siitä pyydetyn euron mielelläni. Kotona liotin sen kloriitissa ja pesin pesukoneessa. Materiaalista tuli kuin uusi. Ompelin reunoihin pitsit siksakilla ja sen jälkeen yhdistin huivin tuubiksi. Pitsiä meni jonkin verran, mutta sitä löysin huimaan 20 sentin metrihintaan syksyn reissulta Riikasta, joten raaskin pistellä reilusti. Huivista tuli juuri sopivan mittainen ja valkoisena sille löytyy varmasti paljon käyttöä.



Tässä verho jo pestynä. Unohdin ottaa kuvan ennen valkaisua.




Koulunkäyntiä osa 1. Makramee korusetti

Aloitin viime viikon tiistaina käsityötaiteen perusopinnot Hyrylän Käsityökeskuksessa, jotka kestävät neljä vuotta. Koulua on yhtenä iltana viikossa neljän oppitunnin verran ja opiskelu perustuu täysin käytännön opiskeluun, tekniikoihin ja materiaaleihin.

Opintojaksot pureutuvat eri teemoihin ja kevätlukukauden aikana niitä käydään läpi neljä: makramee, keramiikka, kuvansiirto ja kumihimo. Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi makrameen historian, käytetyimmät materiaalit ja suosituimmat mallit.

Itse mietin lapsuudesta tuttuja kukka-amppeleita, seinäraanuja ja naapurin mummon kauppakassia, enkä voi sanoa ensin innostuneeni maata kaatavasti aiheesta. Opettaja kuitenkin näytti valmiita makramee-töitä, jotka olivat yllättävän freessejä ja jäin itsekin miettimään miten tehdä makramee-tekniikalla jotain raikasta ja nykyaikaista.

Surffailin hakusanoilla ja löysin netistä varsin vähän aiheeseen liittyviä kuvia. Löysin kuitenkin kauniita makramee-koruja ja innostuin niiden pohjalta suunnittelemaan oman korusetin. Tein pitkän kaulakorun, rannekorun ja korvakorut.

Päätin, etten tule juurikaan ostamaan materiaaleja, vaan käytän olemassaolevia tarvikkeita ja kyselen tutuilta "romuja". Tähän korusettiin käytin pellavanarua (kirpparilta viime kesänä eurolla iso kerä) ja metallihelmiä, sekä osia ystävän tyttären vanhasta rannekorusta.

Käytin töissä ainoastaan aloitussolmuja ja silmusolmuja, joiden ohjeet löytyy netistä ja youtubesta. En siis vielä innostunut vaikeammista kokeiluista. Töihin meni ehkä 4 tuntia yhteensä ja pidän kovasti lopputuloksesta. Otan korut varmasti heti käyttöön.

Kaulakoruun käytin 8 metriä narua ja helmet ovat 25 solmun välein. Rannekoruun taisi mennä 2 metriä narua ja helmet ovat 15 silmun välein. Narua jäi molemmista yli, mutta parempi niin. Korvakorut tein kaulakorusta jääneillä pätkillä.

Aloitin kaulakorun näin. Kaksi 4m narunpätkää kaksin kerroin ja ne kiinni aloitussolmuilla metallirenkaaseen.
Solmiminen käy parhaiten, kun työn kiinnittää neuloilla kovaan pahviin.


Kiinnitin lopuksi vanhasta rannekorusta puretut osat oitkän kaulakorun koristeeksi.

Lukkosysteemin kiinnitin aloitussolmuilla ja pujottelin narun päät neulalla punoksen sisään.

Rannekorun aloitin näin.


Kuvassa koko setti. Korvakorut on punottu avainrenkaiden ympärille.


torstai 12. tammikuuta 2017

Leitz iLam testailua

Minua onnisti ja sain ihka ensimmäisen "sponsori"-tuotteen blogiini ja se on kerrassaan herkullisen värinen Leitzin iLam-kuumalaminointilaite. Lisäksi sain paketin 125 mic laminointitaskuja. Ja pitihän laitetta lähteä testaamaan.

Ei kun töpseli seinään, takaa oikea micronikoko säätöön ja laite päälle on-nappulaa painaen. Laite ilmoitti äänellä, koska lämmitys on valmis ja valo muuttui vihreäksi. Ei kun nuolien mukaisesti laminoitava tasku materiaaleineen syöttöaukolle ja laite hoiti loput. Vähän varovasti vain pitelin arkkia, kun sisäänmenovaihe oli menossa. 

Minuutin jäähdytys ja sitten leikkelin arkit laminoitujen kuvien mukaan. 

Teimme tyttöjen kanssa kirjanmerkkejä ja laminoimme kiiltokuvia magneeteiksi.

Tekeminen oli helppoa, luovaa ja hauskaa. Ja kukapa ei tykkäisi kauniista jääkaappimagneeteista. Ja me kovina lukijoina myös tarvitsemme monia kirjanmerkkejä. Koristelimme ne vielä silkkinauhoin ja helmin.

Ja tästä laitteesta on moneksi. Sopii kylttien, tägien, karttojen ja monen muun jutun laminointiin. Ihan meikäläisen juttu 😊. I love my iLam!

Itse kone on jo niin herkun näköinen ja sopivan pienikokoinen.

Sain valita värin useasta trendikkäästä väristä.

Kirjanmerkkeihin käytimme kuviopapereita ja vanhoja kalenterikuvia.

Magneetteihin käytimme kiiltokuvia.

Ostin irtomagneetteja amerikanreissulta dollarikaupasta, kun olivat niin halpoja. Liimasimme ne laminoitujen kiiltokuvien taakse kuumaliimalla.

Kovin oli helppoa ihan ensikertalaisellekin tuo kuumalaminointi.

Tämä sininen setti menee ystävälle.

Näistä toisen annoin lenkkikaverille ja toisen pidin itse.

Neiti Fionan tekeleitä.

Meidän kaikkien kolmen tekemät magneetit.

Omat suosikkini eli Marjolein Bastinin kuvittamat Vera-hiiret.


 

Myslipatukoita ja villasukkia

Tein ihkuja myslipatukoita jo toistamiseen amerikkalaista reseptiä mukaillen. Nämä patukat ovat oikeita rapsakoita patukoita, joita on helppo ottaa mukaan vaikkapa käsilaukkuun kiireisiä päiviä varten. Paperipussiin vaan ja kyllä pelastavat tilanteen, kun verensokeri on matalalla ja aikataulut paukkuvat. Ja reseptiä voi vaihdella, kunhan kuiva-ainemäärä, sekä kuivahedelmien määrä pysyvät kokonaismääriltään samoina. Ensimmäisellä kerralla käytin paljon kookosta ja rusinaa ja nyt toisella kerralla mantelilastuja ja -rouhetta, sekä taatelia.

Tee näin:

Kaada uunipellille leivinpaperin päälle seuraavat kuiva-aineet ja sekoita ne keskenään ja levitä tasaiseksi kerrokseksi.

2,5 dl kaurahiutaleita
1,25 dl leseitä
2,5 dl mantelilastuja
2 dl mantelirouhetta
0,5 dl korppujauhoja (laitoin tähän, kun meillä on näitä niin paljon)

Paahda kuiva-aineita 175 asteisessa uunissa välillä sekoittaen reilut n. 12 minuuttia.

Ota pelli uunista ja laita hetkeksi sivuun jäähtymään.

Mittaa sillä aikaa kasariin seuraavat aineet ja anna kiehahtaa juoksevaksi samalla hyvin sekoittaen:

40g voita
1,5 dl hunajaa
0,5 dl fariinisokeria

Lisää ihan lopuksi seokseen 2tl vaniljasokeria.

Kaada kuiva-aineet kulhoon ja lisää juokseva voi-hunajaseos päälle. Sekoita hyvin keskenään.

Lisää tämän jälkeen sekaan vajaa 4 dl kuivattuja hedelmiä pieninä palasina. Itse käytin 2 dl taatelia ja vajaa 2 dl rusinoita (rusinoita en silpunnut). Sekoita hyvin.

Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun lasagnevuokaan ja painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi kerrokseksi öljytyin käsin.

Laita vuoka 150 asteiseen uuniin ja paista n.30 min.

Anna jäähtyä vuoassa pari tuntia. Tämän jälkeen nosta leve vuoasta ja leikkaa terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi patukoiksi.

Itse säilytän näitä lasipurkissa. Kuvassa kierrätyskeskuksesta löydetty ilmais lasipurkki, johon tein tarran dymolla ja leikkasin hatun harkkosaksilla kankaanpalasta. Vein viemisiksi ystävälle, kun sain kutsun iltateelle.


Ja sitten villasukkiin.

Työkaverini tietävät, että olen kova tekemään ja tuunaamaan kaikenlaista. Kaksi heistä sattui syksyn alussa muuttamaan ja karsivat siten kaappejaan. Näin ollen sain kaksi muovikassillista eripari villakankoja, useimmat vajaita keriä ja pieniä jäännös määriä. Että olin näistä ikionnellinen. Langat eivät ole nykyään kovinkaan halpoja.

Ensin mietin, että tekisin pitsi- ja kuviosukkia yms, mutta jotenkin intouduin kutomaan helppoja ja perinteisiä villasukkia raidoilla. Ne ovat niin simppeleitä, että pystyin samalla katsomaan elokuvia. Saldo on tällä hetkellä 12,5 paria, sillä "viimeinen" pari on vielä toista sukkaa vaille.

Lisäksi kudoin vielä yhden lapasparin vanhemmalle tyttärelle, joihin ompelin trikoovuoren vanhoista legginsseistä. Hartiat ovat olleet vähän jumissa, mutta muuten puuha on ollut hyvin rentouttavaa. Niin ja pitää mainostaa, että koiran tuhotessa bambupuikkoni, ostin itselleni uudet Novitan koivusta tehdyt sukkapuikot. Kertakaikkisen ihanat ovat ja sopivan terävät päät, eivätkä taivu, kuten bambupuikot.

Alla olevissa kuvissa osa sukista.

Nyt onkin sitten muiden käsitöiden aika.








lauantai 7. tammikuuta 2017

Viljelypalstasta jo haaveilen

Jostain syystä aatokseni ovat jo kovin kääntyneet kevääseen ja puutarhanhoitoon ja päätin myöskin, että kokeilen tulevana kasvukautena viljelypalstan vuokrausta. Siinä on kompakti aari sitten tilaa mamman kokeilla kasvisten kasvastusta ja kesäkukkien viljelyä.

Olen ollut jo vuosia siemenistutusten suuri ystävä ja onnistunutkin välillä todella mainiosti. Pihamme ei vain ole kovin suotuisa paikka hyötykasvien viljelylle kuivan, hiekkaisan ja happaman maaperän takia. Valokaan ei ihan riitä ja rinnetontti on hankala.

Viljelylaatikoita pykäsin pystyyn jonkin verran toissakeväänä ja toki niihin istutan tänäkin vuonna kaikensorttista. Enemmän kuitenkin istuttelen monivuotisia perennoja pihallemme.

Tyylilleni uskollinen kun olen, niin palstakin pykätään pystyyn lähes nollabudjetilla. Säästän munankuoret ja koivuntuhkat talven ajalta kalkitukseen, kompostoin ruoantähteet ja muut tarkkaan Biolan-talvikompostoriimme ja olen jo etukäteen selvittänyt mistä saan ilmaista ja palanutta hevosenkakkaa lannoitusta varten. Toki lisäksi tarvitsen myös valmista multaa, jota saan kuulemma kuorman syntymäpäivälahjaksi 😊. Tutulta saan muutamia lavakauluksia ja läheiseltä rengasliikkeeltä käyttökelvottomia autonrenkaita yrttien rajaamiseen. Töistä saan kertakäyttölavoja, joista voin irroittaa puumateriaalia esim. Viherkompostin rakennusta varten. Ja siemeniä on kertynyt kaappiin iso läjä. Osa taitaa olla jo vanhoja, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja keväisin saa perus siemenpusseja esim Tokmannilta 5pss/2€. Palsta itsessään maksaa 13€/kausi joten mistään isosta investoinnista ei ole kyse. Lisäksi olemme jo alkaneet Hertta-hauvan kanssa keräämään pissalenkeiltä pitkiä pajunvitsoja herne- ja papukasvien tueksi. Niitä kuivailen takan päällä rutikuiviksi, etteivät vaan sitten juurru vahingossa palstan maahan ja ala leviämään.

Jotta tällaisia touhuja meillä.

Jugurttipurkkien kerääminen on myös alkanut esikasvatusta ajatellen. Eikä kesällä säästämäni jäätelötikutkaan mene nyt hukkaan.

Tänään päällystin purkit silkkipaperilla ihan puikkoliiman avulla ja kääräisin juuttinarut koristeeksi. Jäätelöpuikkoihin liimasin dymolla tekemäni tarrat merkiksi mitä missäkin pikarissa on. Paprikoita kun istutin keltaista, punaista ja suippoversiota, eivät mene sekaisin.

Nyt täytyypi vaan keksiä mistä saan lisää ikkunatilaa esikasvatettaville taimille. Ehkä tässä vielä jotain lautaviritystä tulee viriteltyä 😊.

Näihin aatoksiin päätän lauantaipostaukseni.




Joka päivä kun keräämme Hertan kanssa pari vitsaa, on tarvittava määrä n.50kpl nopsaa kasassa. Takan päälle vaan nippuihin ja kuivatetaan kevääseen asti.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Mainosrintamerkkien tuunausta skräppäystyyliin

Tytöt toivoivat tänään pitkästä aikaa yhteistä askarteluhetkeä. Mietin tovin, että mitä ihmettä keksisin, että jaksaisin itsekin innostua tästä askartelusta. Aina kun ei äitiäkään huvita ihan kaikki.

Jostain mieleeni juolahti minigrip-pussillinen mainosrintamerkkejä, jotka pelastin töistä roskikselta. Puntaroin silloin, että onko taas turhaa hamstraamista, mutta kylläpäs olivatkin sitten tarpeen.

Kaivoin askarteluhuoneestani nappeja, helmiä, paljetteja, nauhanpätkiä ja muuta irtotilpehööriä, joita olin jostain syystä säästellyt. Kasasin ne askartelupöytämme päälle ja siinä levisivät kahden oman ja yhden lainalapsenkin silmät innostuksesta. Siinä sitten ideoimme ja kuumaliimailimme yhdessä ja tulosta syntyi.

Tein itselleni kaksi hieman "överi" rintamerkkiä, joista toisen kiinnitän puutarhatarvikekassiini ja toisen virkkuupussukkaani.

Tämä tuunailu oli taasen ilmaista, hauskaa ja koukuttavaakin. Isoin ilo oli seurata nuorimmaiseni suurta innostusta, joka johti myös viiteen hienoon rintamerkkiin. Nyt niitä on sitten kiinnitettynä ainakin reppuun, penaaliin ja rintamukseen. Taasen romu olikin aarre.

Opiskeluaikana nämä olisivat päätyneet haalarin koristeeksi ihan sellaisenaan.

Tähän ei ehkä sovi, että LESS IS MORE 😄.

Tästä lähdimme rakentamaan.

Herkullinen rintamerkki puutarhatarvikekassiini.

Suloinen rintamerkki virkkuupussukkaani