sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Pietaryrtistä väkerrettyä

Tein tänään fillarilenkin ja toivoin löytäväni kauniita vanhoja taloja, mitä kuvata. No tässä mielessä koin pettymyksen, sillä kuvauksen kohteita ei löytynyt, mutta ilma oli lämmin ja kesäinen, vaikka syyskuussa ollaankin. Lenkin lopuksi kurvasin vielä tutun niityn ohi ja näin keltaisenaan "nappikukkia" eli Pietaryrttejä. Napsin niitä reippain ottein kassiini mukaan.

Kotiin päästyäni ajattelin, että kokeilenpa kranssintekoa ulko-oveen, sillä värihän noissa kukissa on mitä kaunein okrankeltainen. Täydellinen alkusyksyn koristukseksi.

Mietin, että teen väkerrykseni mahdollisimman simppeleistä materiaaleista, jolloin voin heittää koko komeuden sellaisenaan roskiin sen rapistuessa.  Niinpä päädyin kattilankansia muotteina käyttäen piirtämään aaltopahvilaatikosta ympyrän, pehmustamaan sen sanomalehdellä ja kieputtamaan teippiä ympärille. Juuttinarusta tein ripustuskoukun, minkä nidoin kiinni taustapahviin.

Aloin niputtamaan kukintoja pieniin nippuihin, jotka teippasin tiiviiksi. Nippuja meni muuten huisin monta. Jokaisen nipun kiinnitin pohjaan pyörittämällä tavallista vihreää ompelulankaa ympäri ämpäri.

Pietaryrtithän ovat muuten hyviä kuivakukkia, joten sinänsä tällaisen voisi tehdä kuivakukkamielessä kotiinkin. Tuoksu vaan on varsin voimakas, joten sen takia ei ole sisään tuotuna suosikkejani.

Kivahan tuosta täysin ilmaisesta kranssista tuli. Kestänee ovessa sen aikaa, että syksy vähän syvenee ja on aika vaihtaa syvän lila Calluna-kranssi oveen.












lauantai 10. syyskuuta 2016

Pienimuotoista taidetta Orvokeista

Tein pojan kanssa kymmenen kukan kasvion koulutehtävää varten. Prässäsimme lehtien ja kirjojen välissä mökin pihasta löytyneitä villikukkia. Itseltä aikojen saatossa unohtunut kasviprässäys sytytti tässä muorissa kipinän ja siitä innostuneena prässäsin kotona pihaltamme löytyneet viimeiset pikku Orvokit.

Tänään kun olen saanut viettää hyvin harvinaista vapaata ja lämmintä syyspäivää ilman velvoitteita, iski inspis myös pienimuotoisen taiteen tekemiseen. Kaivelin akvarellipaperit ja vesivärit esiin ja taiteilin Orvokkeja. Niiden kaveriksi kiinnitin tapettiliisterillä vielä aidot prässätyt Orvokit pisteiksi iin päälle. Oikein kivat ja herkät taulut niistä tulikin yläkertaa koristamaan.

Teimme myös Hertan kanssa kukkienkeruureissun. Varustauduin oikein muovipussilla, oksasaksilla ja hanskoilla touhuun. Löysimmekin pullukoita Ruusunkiulukoita ruusupuskasta, sekä lisäksi kauniita violetteja Ohdakkeen oksia, jotka tuoksuivat hunajaisen makealta. Niistä syntyi ihkut maljakontäytteet viikonlopuksi.

Alkusyksy on kyllä mahtavaa aikaa!

Lyijykynähahmottelua

Kähvelsin tyttären tuubivesivärit. Ovat tosi kätevät.




Lopuksi vahvistin tussilla ääriviivat ja liimasin prässi Orvokit liisterillä kiinni.



Kauniin violetit Ohdakkeet

Somat pullukat Ruusunmarjat

Rakas Hertta ❤

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syyskukkasia

Se olisi nyt se aika vuodesta, kun illat hämärtyvät, värit syvenevät ja maakellarin tuoksu seuraa aamusumua. Silloin itselleni iskee Asteri-Calluna-Koristekaali-fiilis. Kurpitsat tulevat kuvioihin sitten hetken päästä.

Lauantaina suuntasin matkani Pirilän Kukkataloon Tuusulaan ja ostin reilusti syyskukkia. Ihan en raaskinut ostaa kaikkia niitä, mitä olisin halunnut, mutta kyllä näistäkin kivat tuli. Ostin siis yllämainittujen kukkien lisäksi myös Murattia, Hopealehteä ja kaksi pinkkiä Syklaamia. Niistä sitten väkersin syysasetelmia ja siivoilin pihaa muutenkin.

Kuvat ovat vähän homssuisia, kun en malttanut odottaa viimeisteltyä lopputulosta, mutta kauniita värejä ja syksyn tuoksua pitävät sisällään kuitenkin. Käpyjä asettelin tyhjiin multakohtiin, mutta saatan ne vaihtaa vielä sammaleeseen jahka taas mökillä käväisemme. Sammalen kerääminen kun ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. En täten voi sitä naapurimetsästä kerätä.

Nyt nautitaan tunnelmasta!








Nätti ja kätevä kauppalista

Lauantaina oli sadepäivä ja sepäs oli suorastaan paras mahdollinen ajankohta paperiaskartelulle. Mietin jonkin aikaa mitä tekisin ja silloin muistinkin yhden asian, mitä olen kaivannut. Isossa perheessä on aina kauppatoiveita, mutta lappuset tuppaavat hukkumaan sinne tänne. Niinpä ajattelin tehdä jääkaapinoveen kiinnitettävän omannäköiseni kauppalista-lehtiösysteemin. Käyn kaupassa vain kerran viikossa, joten on hyvä kerätä muistettavat tuotteet ja toiveet yhteen paikkaan. Mietin myös kynän kiinnittämistä, mutta kynälaatikko on sen verran lähellä, että on parempi ottaa se sieltä, kuin toivoa, että nauhasysteemillä kiinnitetty kynä tai irtokynä pysyisi lehtiössä kiinni kovinkaan pitkään.

Kaivelin kaapista pienen ruutulehtiön, joka oli ajelehtinut syövereissä tarpeettomana. Lisäksi löysin paksun kartonginpalan, minkä olin säästänyt piirustuslehtiöstä. Kaivoin myös paljetteja koristeeksi, kahta eri koristepaperia, liimaa ja muita tarvikkeita ja lähdin kehittelemään.

Mittasin ja leikkasin sopivankokoisen palan kartongista. Sovittelin lehtiötä oikeaan kohtaan ja mittasin myös paikan, mistä avolehtiön takakansi menisi taustapahvista läpi. Leikkasin hahlon paperiveitsellä. Päällystin kartongin mustalla kukallisella koristepaperilla ja leikkasin vielä hahlon paperinkin läpi. Sen jälkeen saksin irti avolehtiön etukannen ja päällystin selkämyksen sinisen osan valkoisella kohopaperilla ja liimasin vielä nauhan koristeeksi. Tämän jälkeen vedin lehtiön takakannen hahlosta läpi taustapahvin taakse ja liimasin kannen taakse kiinni. Tämän jälkeen koristelin komeuden paljeteilla pinsettien avulla ja tein irtonaisesta paperisuikaleesta leimasimen avulla otsikon "Kauppalista". Sitten vaan kiinnitin komeuden sinitarralla lujasti jääkaapin kylkeen kuukausikalenterin kaveriksi. Kätenä ja nättikin. Toimii!


Lehtiön takakansi vedettynä hahlosta läpi taustapahvin taakse.









perjantai 2. syyskuuta 2016

Hatusta vedetty kantarellipiirakka

Tässä tulee nyt vähän enemmän ruokapäivityksiä, kuin yleensä, syystä että olen ääri kunnostautunut nyhjäämään tyhjästä muonapuolella tällä hetkellä. Teen itse kolme reissua syksyn aikana (sain kaksi synttärilahjaksi kesällä) ja yhden viikon reissun teemme perheen kanssa joulukuussa lämpöiseen. Tässä on kova kerääminen reissujen käyttörahassa ja ruokakulut ovat sellaisia, mistä on helpointa nipistää

Mökiltä tuli viime viikonloppuna kerättyä Kantarelleja ja mietin mitä niistä tekisin, varsinkin kun jääkaappi oli eilen kohtalaisen tyhjä. Päädyin lopulta tekemään pellillisen suolaista piirakkaa, sillä se on ihanaa salaatin kanssa töissä, miehelle iltapalaksi ja loput voi laittaa pakkaseen yllätysvieraita varten.

Halusin tehdä piirakasta vähemmän rasvaisen, kuin yleensä, joten korvasin ison osan pohjataikinan voista kylmällä keitetyllä perunalla. Alla täysin hatusta vedetty resepti, mutta se onnistui hienosti ja oli suussa sulavaa.

Pohja:
4 keskikokoista keitettyä perunaa
4rkl rypsiöljyä
50g voita
0,5dl leseitä
1dl kaurahiutaleita
3,5dl vehnäjauhoja
1dl porkkanaraastetta
1tl suolaa
0,5dl kylmää vettä

Käytin taikinan teossa monitoimikonetta ( leikkuriosaa ja kulhoa). Laitoin ensin perunat ja rasvat kulhoon ja työstin ne massaksi. Sitten lisäsin porkkanaraasteen ja kuivat aineet ja lopuksi kylmän veden. Työstin massan kiinteäksi taikinaksi kuitenkin välttäen turhaa vatkaamista. Painelin taikinan reunalliselle uunipellille leivinpaperin päälle jauhotetuin käsin ja esipaistoin reilut 10minuuttia 200 asteessa.

Täyte:
Täytettä varten keitin 7 kananmunaa kovaksi ja paistoin pannulla yhden ison pilkotun sipulin ja noin 2l rouheaksi pilkottuja Kantarelleja runsaan voin kanssa (n. 25g). Kantarelleista irtosi paljon nestettä, joten paistoin niitä ensin yksin, ja kun isoin osa nesteestä oli haihtunut, lisäsin sipulit joukkoon. Lopuksi laitoin sekaan n. 3 tl sokeria ja reilun tl suolaa.

Raastoin myös noin 3dl kermajuustoa murusiksi monitoimikoneessa ja vatkasin munamaidon valmiiksi, johon tuli 3 munaa ja 4dl kevytmaitoa.

Piirakan kasaaminen:
Esipaistetun pohjan päälle levitin kaikki keitetyt munat siivutettuina (munaleikkuri on kätevä), ripottelin munien päälle vähän suolaa ja currymaustetta. Sitten levitin sipuli-Kantarelliseoksen päälle ja tämän päälle juustonmurut. Lopuksi kaadoin munamaidon päälle tasaisena nauhana ympäri piirakkaa. Paistoin sen jälkeen piirakkaa vielä n. 30 min. 200 asteessa. Huumaava tuoksu levisi keittiöön uunista :).

Piirakka on parhainta lämmitettynä vihersalaatin kanssa.

Pohja taputeltuna pellille.

Kantarelli-sipulimuhennos paistettuna.

Kananmunan viipaleet laitettuna ja currylla maustettuna.

Kantarellimuhennos lisättynä.

Juustonmurut kyytipojaksi.

Valmis piirakka, mikä tuoksu nam.

Näyttääkin herkulliselta. Tässä lounaspala menossa muovirasiaan.

Äipän pikaruokaravintola

Lapset pyytelivät eilen Heseruokaa, mutta aika oli tiukoilla ja samaten kaikki ylimääräinen kulunki on nyt poissuljettu, sillä tässä on useita reissuja tulossa syksyn aikana ja säästömeininki kova. Niinpä hetken mietittyäni perustin äipän oman pikaruokaravintolan teemalla "mitä kaapista sattuu löytymään".

Kokosin hampurilaiset grahamsämpylöistä (lämmitin mikrossa), kalapuikoista (paistoin pannulla), jääsalaatista, ketsupista ja kurkkumajoneesista hampparit, mitkä käärin leivinpaperiin ja laitoin koristeeksi vielä hienon coctailtikun. Lisukkeeksi tein ranskalaisia uunissa ja avomaankurkkulohkoja. Poika sai gluteenitonta pizzaa pakkasesta ja samat ranut ja lisukkeet.

Ruoka tuli nopeasti ja lapset hymyilivät koko rahalla ja hyvää kuulemma oli. Eli pientä mielikuvitusta vaan ja myyntihenkeä, enempää ei tarvita. Äiti rules!