Retrotuolista Ruususeksi

Etsiskelin huvimajaani nojatuolia, mutta mikään ei oikein kolahtanut mitoilta, tyyliltä tai muuten vaan. Niinpä päätin etsiä vain jonkun helposti tuunattavan ja halvan. Ihastuin kierrätyskeskuksessa retrotuoliin, vaikka yleensä pidän pyöreämmästä muotoilusta. Tuoli maksoi 10€ ja se oli jämäkkää puuta.

Maalasin puuosan valkoiseksi ja fiksasin uudet päälliset. Lisäsin myös kerrokset levyvanua, että istuminen olisi vähän pehmeämpää. Retrotuolista tuli Ruusunen ja oiva kaveri rahille.

Laittelen paremmat kuvat, kun saan huvimajan kokonaan valmiiksi.

Kirppisrahin uusi päällinen

Sisustelen uutta huvimajaani pikku hiljaa ja kaiken teen lähes nollabudjetilla. Olen kaivanut kaappeja, tilkkuvakkaa ja luuhannut kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Tämän surullisen näköisen rahin ostin muutamalla eurolla. Joku on sen joskus käsityönä tehnyt signeerauksesta päätellen, mutta päällinen vaan oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Putsasin ensin rahin pinnan ja lähdin sovittelemaan kankaita. Päädyin ruusuaiheiseen kankaaseen, jota toivon riittävän myös siroon retrohenkiseen nojatuolin tyyppiseenkin. Ompelin ensin tereet kangassuikaleesta ja nyöristä. (Kannattaa muuten aina säästää lasten hupparinnyörit yms. ne käyvät tereiden ompeluun erinomaisesti.) Sitten asetin rahin ylösalaisin kankaan päälle ja leikkasin istuinosan saumavaroineen. Leikkasin myös lyhyemmän sivukaitaleen yläosaan. Sitten ompelin yhteen päällisosan, lyhyen sivuosan ja ensimmäisen tereen. Seuraavaksi sovitin ja laskin helman kangassuikaleen tarpeen laskoksineen. Sen jälkeen neulasin laskokset ja ompelin yläosan, toisen tereen ja helman yhteen. Ja lopuksi ompelin helman alaosan siistiksi.

Aikaa taisi mennä 2,5 tuntia ja kangasta vajaat 1,5m. Somahan siitä tuli kieltämättä.

Miniminit vinkit

Sellaisen pienen vinkin vinkkaan, että kannattaa säästää munankuoret ja jauhaa ne sitten satsina hienoksi jauheeksi tehosekoittimella. Jauhe on hyvin kalkkipitoista ja periaatteessa ilmaista. Levitän sitä kukkapenkkiin ja kukat tykkäävät. Kerään kuoret hienoon emalikulhoon, jolloin ne näyttävät jopa aika kivalta keräysvaiheessakin.

 

Pihaihmisten kannattaa pitää silmät auki vähän joka paikassa. Itse löysin mökkitontin reunoilta aarteita, kun betoniputkijutskat, Eurolavan, puupöllejä, hitsausrautoja ja hiekkaa ja kiviä. Niistä oli hyvä luovia hetken mielijohteesta vähän vinossakin olevia siemenpenkkejä. Pidän itse kovasti siemenviljelystä, sillä ne onnistuvat hyvin joka vuosi, ovat kiitollisia ja kaiken lisäksi todella halpoja. Parasta lannoitetta kesäkukille on lasten aamupissa lantrattuna niin, että 1/10 pissaa ja loput vettä. Kahvin jämätkin voi heittää joukkoon, jos sitä on jäänyt. Ihan loistava seos ja kukat kukoistavat.

 

 

Laitoin Eurolavan muovikuitukankaan päälle ja kasasin kiviä reunoilla. Mullat väliin ja siemenet multaan. Hitsausraudoista väänsin köynnöstuet.

Pölleistä tuli hieno istutuspenkki. Pohjalle muovikuitukangasta, hiekkaa ja hyvä kerron multaa. Yksi hitsausrauta vielä mahtui ikkunanviereen köynnöstueksi.

Betoninen putkenosa sopi hyvin kesäkukkien ruukuksi mökin portinpieleen. Istutin Köynnöskrassin siemeniä reunoille ja toivon, että ne tekevät istutuksesta sitten ihanan runsaan.

Mummon vanha rautapata pääsi aitiopaikalle.

Toinen betoniputkenosa odottaa myöskin Köynnöskrassien itämistä.

Virkatut pöytätabletit

Olen usein ihaillut Juhannusruusu-mattoja, jotka on virkattu ontelokuteesta. Parhaalla ystävälläni on kaksikin sellaista, mutta meidän kodista sellaiselle ei vain ole tilaa löytynyt.

Lueskelin tuossa viime viikolla lempiblogiani, Kotiruusua. Siellä blogin pitäjä oli virkannut samasta mallista pöytätabletit kotiinsa. Päätinpä minäkin sitten kokeilla ja ostin Novitan Cotton Bamboo-lankaa ja kaivoin numeron 3,5 virkkuukoukun esiin.

Malli oli yksinkertainen ja pelkkiä perussilmukoita käyttämällä tuli nopeasti valmista. Yhden illan iltapuhteet ja seuraavan päivän vapaahetket käytin ja valmista tuli. Silitin ja pingotin tabletin ja siitä tuli kyllä tosi kaunis. Nyt vielä kaksi lisää, niin saan kolme tablettia uuden huvimajani piskuisen ruokapöydän ympärille.

Virkkaaminen on kuin pyörällä ajo. Kun taidon on kerran oppinut, eivät vuosienkaan tauot haittaa mitään.

Ketjusilmukoista, piilosilmukoista, kiinteistä silmukoista ja pylväistä saa jotain näin kaunista aikaan.

Tilkkutäkkeilyä

Olen muutamia vuosia haaveillut huvimajasta takapihalle tai oikeastaan ennemminkin äidin omasta kahvi-teehuoneesta. Nyt olen sellaisen vihdoin saanut, mutta projektin ollessa kesken, en ole sitä vielä kuvannut ja juttua rustannut. Tässä hissukseen sinne kaikenlaista väsään ja tässä pieni näyte sinne tulevasta tilkkutäkistä. Ihan vielä ei ole täkki valmis, mutta pitkällä olen jo. Mökin sisustus on toteutumassa täysin idealla "ilmaiseksi saatua-käytettynä ostettua-roskiksesta löytynyttä-vanhaa hyödyntäen". Niinpä tilkkutäkki on oiva peite sohvasängyn päälle, jotta voin selailla sisustuslehtiä ja ottaa ehkä joskus päikkäreitäkin.

Kaivoin ompeluvakastani vanhoja roosan värisiä tilkkuja. Löysin ompeluksista jääneitä paloja, risan lakanan ehjiä reunoja, vanhan 70-luvun lastenverhon jne jne. Leikkasin 12x12cm kokoisia tilkkuja vähän vajaa 300kpl ja aloin ompelemaan. En halunnut jäsennellä tilkkuja, vaan tehdä summittaisen sommitelman. Pidin vain huolen, että samoja tilkkuja ei tule peräkkäin, ja sävytkin menisivät jotakuinkin sekaisin. Silitin tilkut ja saumat huolella, että ompelu sujui täsmällisesti.

Nyt olen jo siinä vaiheessa, että pääsen ompelemaan reunat ja kiinnittämään vanun ja taustakankaan. Sitten onkin jo tikkauksen vuoro ja se hieman jännittää näin isokokoisen työn ollessa kyseessä. Katsotaan nyt, millainen lopputulos sitten onkaan.

Tilkkutyöt ovat tosi kivoja ja niihin voi hyödyntää kaikki vanhat kankaat ja vaatteetkin.

Ruuhen uusi elämä

Villa Lillanin rannassa on lojunut puolilaho ruuhi, jossa mökin entiset omistajat olivat mahdollisesti jotain kasvatelleet. Oli kuitenkin ehtinyt jo täyttyä rikkaruohoilla ja sammaleella.

Päätin ex tempore kunnostaa ruuhen pieneksi ryytimaaksi. Lastasin kevytpeitteen päälle kerroksen kiviä salaojaksi ja sitten 10 säkkiä puutarhamultaa päälle. Ositin ruuhen lohkoihin ja merkitsin välit kivillä. Jokaiseen lohkoon istutin eri siementä ja merkitsin kohdan tyhjällä siemenpussilla, joka oli tikutettu "lipuksi".

Löysin myös verstaan nurkasta vanhoja ruukkuja ja vanhan ylimääräisen löylykiulun. Nämä ryhmittelin ruuhen viereen ja koristelin reunat kivillä. Niihin istutin jäännössiemeniä.

Salaatinsiemenet istutin lopuksi omaan penkkiin ruuhen alapuolelle. Tein reunukset kivistä ja vuorasin pohjan multapussilla, jonka mustan sisuksen olin kääntänyt etupuolelle. Siihen laitoin sitten multaa ja siemenet.

Nyt odotamme jännityksellä nouseeko vihreää ja riittääkö kastelu ensimmäisen kuukauden verran viikon välein. Emme nimittäin lomaile, kun vasta heinäkuussa. Mökkiyrteistä ja kukista kuitenkin haaveilemme kovasti.

Neideille Ylioppilaille

Rakkaan ystäväni kaksostytöt viettivät viime lauantaina lakkiaisiaan ja pääsin leipomaan ja näpertelemään avuksi. Tein ylioppilaspikkuleipiä, 15 munan mansikkakakun, kakkuruusut ja kukka-asetelmat kahvipöytään, huvimajaan ja ulkoterassille. Hyödynsin kukissa luonnonmateriaaleja ja pihan kasveja ja kakussa itse poimimia viime kesän marjoja. Kokeilin ensi kertaa sokerimassamuotoilua, sillä tytöt eivät pidä marsipaanista. Juhlan olivat onnistuneet ja kakku oli kaunis ja jopa herkullinen. Vielä kerran onnea muruset Ida ja Metta ❤!

Pikkuleivät ovat murotaikinasta tehtyjä.

Puoliskoiden välissä vadelmahilloa, suklaa sulatettua vadelmasuklaata ja koristeena kultainen leivontahelmi.

Pöytäasetelmassa olen hyödyntänyt pihan ja niityn kukkasia, vain pinkki ruusupuntti ostettiin marketista. Asetelma on työstetty oasis-sieneen.

Sokerimassaruusuja oli mukava näpertää. Sekoitin vihreää ja valkoista, että sain lehtivihreän vähän vaaleammaksi.

Pikkuleipäsuklaata jäi, joten pursotin tyttöjen nimet kotisteiksi juustokakun päälle. Kakku oli tyttöjen itse tekemä.

15 munan kermakakusta tuli komea ja ihanan raikas. Välissä vadelmia ja mustikoita ja paljon kermavaahtoa.