tiistai 28. lokakuuta 2014

Farkkua ja pitsiä

Minulla oli vahva romanttinen kausi nelisen vuotta sitten pukeutumisen saralla. Sitten tuli raitabuumi ja nyt olen taas kallistumassa romanttisempaan suuntaan. Olin juuri matkalla New Yorkissa ja sieltä ostin mm. romanttisen Ralph Laurenin pitsipaidan hyvästä alennuksesta. Mietin millainen alaosa olisi käypä ja muistin ostaneeni pitkän farkkuhameen Koivukylän kierrätyskeskuksesta tuunausta varten kahdella eurolla. Ratkoin yhden osan kerrosfarkkuhameesta pois. Siistin reunat ja ompelin siihen vaniljanvärisen pitsin. Pitsi on lojunut käyttämättömänä vuosia, kun olin ostanut sitä turhan reilusti esikoisen vauvakoppaa somistaessa. Tuntui mukavalta ottaa käyttöön jotain, mistä on hellyyttävät muistot. Koko homma sujui varsin nopeasti ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Tässä asukokonaisuus omistamani torson päällä. Kyllä syksylläkin voi pukeutua romanttisesti.




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntaikotoilua

Harmaa koiranilma on mitä parhain syy pysyä sisällä ja kotoilla koko ajalla. Varsinkin, jos päivä on sunnuntai, voi koko päivän pyhittää kokkailulle ja käsitöille. Usein teenkin niin, että katson jääkaapista, mitä tähteitä meille on jäänyt, tai onko jotain menossa vanhaksi ja pyöräytän niistä jotain. Tänään löysin yhden saman päivän viilin, pari tummunutta banaania, sekä perunamuusin ja porkkanaraasteen jämät. Päädyin leipomaan perunarieskoja ja banaanikakkua viisivuotiaan kuopuksemme kanssa, ja meillä oli kovin mukavaa.

Perunarieskoihin meni:
noin 3dl muusia
2dl porkkanaraastetta
3dl maitoa
1tl suolaa
3dl vehnäjauhoja

Laita kaikki ainekset kulhoon, sekoita paksuhkoksi "puuroksi", laita kauhalla yhdeksän "kasaa" pellille, jauhoja päälle ja taputtele pyöreiksi lättänöiksi. Pistele reikiä haarukalla ja paista 200 asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia. Rieskat saavat jäädä kotitekoisen näköisiksi, eikä haittaa, jos ne paistuvat reunoistaan yhteen. Ne voi kuumana erottaa lastalla toisistaan.

Banaanikakkuun meni:
125g voita
3dl sokeria
2 munaa
4,5 dl jauhoja
1ti vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
2dl viiliä
2 banaania muusattuna

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen, lisää jauhoseos, mihin on sekoitettu vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lopuksi kaada viili ja muusatut banaanit taikinaan. Kaada taikina rasvattuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin tunnin verran.




Samalla, kun kakku paistui, lähdin funtsimaan jo tulevan joulun joululahjoja. Lahjoja on kiva työstää pikku hiljaa, eikä kovalla kiireellä. Löysin Tarjoustalon alekorista kahdet pehmeät neulossukat. Ajattelin tuunata niitä vähän ja antaa jollekin tutulle pikku lahjaksi.

Virkkasin kahden kokoisia kukkia villalangasta yhteensä neljä kappaletta. Käytin fiilispohjalta ketjusilmukoita, kiinteitäsilmukoita, piilosilmukoita ja puolipylväitä. Koristelin kukkien keskiöt lasihelmillä ja ompelin ne sukkien päälle jalkapöydän kohdalle. Ompelin vielä kahteen kohtaan irtohelmiä. Sukkien koristelu oli nopeaa ja kivannäköisetkin niistä tuli. Voipi olla, että pidänkin ne itse...



Lahja ystävälle

Laukkukoristeeni herätti ihastusta ja ystävän syntymäpäivän lähestyessä ajattelin tehdä hänelle omansa. Kasasin jälleen kaikenlaisia ketjunpätkiä ja eriparihelmiä ja vanhan lukon eteeni kera pihtien ja aloin hommiin. Kaunishan siitä tuli. Ja vielä kaunis paketti, niin kyllä kelpaa antaa eteenpäin. Itse tehty lahja on ilo itselle ja vielä isompi ilo lahjan saajalle. Lahjan ei myöskään tarvitse olla rahallinen sijoitus, vaan sydämestä annettu kaunis juttu.

Ps. Pikku vinkkinä, että silkkipaperi on oiva lahjapaperi silloin, kun annettava lahja on pieni, tai hankalan mallinen. Silkkipaperi on kaunis myös lahjakassin sisälle "tursuamaan" taktikoidun huolimattomasti.





lauantai 18. lokakuuta 2014

Ihanat vaniljaiset marengit

Tein perheelle lasten suosikkiruokaa, makkarapaistosta, johon tulee viisi keltuaista. Mietin, mitä tällä kertaa keksisin valkuaisista ja päätin pitkästä aikaa tehdä marenkeja. Hyvä nyrkkisääntö on yksi valkuainen ja desi sokeria. Tällä perusohjeella vatkasin hartaasti kovan ja kiiltävän vaahdon, johon lisäsin 2tl vaniljasokeria ja yhden teelusikallisen hunajaviinietikkaa. Pursotin pieniä kekoja kahdelle pellille ja kuivatin kiertoilmauunissa 75 asteessa melkein kolme tuntia.

Marengista voi tehdä myös Pavlova-pohjan isona kiekkona, joka saa jäädä keskeltä sitkeäksi. Marenkeja voi myös maustaa aromeilla, suklaalla, tai kahvilla, tai värjätä mehutipoilla ja karamelliväreillä.

Itse käytän marenkeja jäätelöjälkiruokaan, johon tulee kerroksittain jäätelöä, marjoja, kermavaahtoa ja marenkeja. Marengit käyvät myös murskattuna kääretortun täytteen sekaan, tai kakunkoristeiksi. Käyvät mainiosti myös kahvipöytään tarjolle sellaisenaan ja gluteenittomaan herkutteluun.

Parhaiten marengit säilyvät kuivassa lasipurkissa ilman tiivistä kantta. Ja ovathan ne niin somia.

Laitoin vielä kuvan kesän viimeisistä Pelargonioista, jotka napsin kannuun pöydän koristukseksi. Pelakuut lähtivät varastoon huilaamaan talven ajaksi.




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Äidin uusi laukku ja koriste

Saimme lahjaksi aitoa Shampanjaa, ja pullossa roikkui sininen metallikoriste kivassa ketjussa lukon kanssa. Kun mietin uuteen laukkuuni jotain ekstraa, muistin tämän metallikoristeen ja päätin vähän muokata sitä. Löysin eriparisia helmiä ja vanhan ranneketjun palasia ja niistä syntyi kaunis killutin laukun hihnan varteen.

Olin haaveillut beigestä Longchampin laukusta jo pari vuotta, mutten ollut raaskinut sitä ostaa. Viime viikolla törmäsin kirpputori Helmessä tähän aarteeseen ja hinta oli 2€! Meinasin melkein pyörtyä onnesta. Kääntelin ja vääntelin laukkua, että josko se olisi halpa kopio. Niin hyvin tehty se kuitenkin oli ja aidot nahkaosat ja melkein käyttämätön, joten kävi minulle passelisti oli miten oli.

Nyt olen minulle aidon Longchampin ja killuttimen omistaja ja onnellinen syyskelin puskija.




tiistai 14. lokakuuta 2014

Salomoninsolmuja tuubiin

Syksyisin alkavat villalangat houkuttaa. En ole niinkään kutoja, kuin virkkaaja. Bravuurini ovat tuubi- ja hartiahuivit. Eniten käytän ihan klassista Seitsemän Veljestä-sukkalankaa ja numero kuuden virkkuukoukkua. Koukku taitaa olla äidin vanha jostain 1950-luvun lopulta ja minulle kovin rakas. Nämä tuubihuivit ovat syntyneet ihan muutamassa illassa kahdesta kerästä lankaa. Virkkasin nämä jo viime talvena, mutta viimeistely jäi tekemättä. Nyt sain langanpäät siistittyä ja huivit voi ottaa käyttöön. Toisen tosin annan lahjaksi.

Huivit on virkattu salomoninsolmuilla, joiden tekemisen opin itse Youtubesta katsomalla. Idean koko solmusta sain netistä kuvia surfaamalla, kun etsin harvaa virkkuuneulosta. Solmut ovat nopeita tehdä ja tärkeintä on tehdä silmukoista isoja. Työ edistyy sukkelaan ja lopuksi huivin päät virkataan vain piilosilmukoilla yhteen tuubiksi. Pidän pitkistä huiveista, jotka saa vaikka kolmeen löysähköön kertaan kaulan ympärille. Nämä huivit ovat myös näyttäviä asusteita vaikka villapaidan, tai toppaliivin kaveriksi. Toinen huivi on väriltään nimeltä usva ja toinen klassinen viininpunainen. Jostain syystä tuo "kasariväri" pitää minua otteessaan jo toista syksyä.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kahvipöydän koristeeksi

Halusin tehdä jotain helppoa, mutta näyttävää kahvipöytään lauantaivieraiden iloksi. Päädyin ihan perus kauralastuihin, jotka käyristin pahviputken avulla ja koristelin sulatetulla suklaalla ja kookoshiutaleilla. Lisämakua saa myös karvasmanteliöljystä taikinassa. Nämä makeat herkut veivät myös kielen mennessään.

Taikina:
100g voita sulana
1,5dl sokeria
3dl kaurahiutaleita
1,5rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 muna

Uunin lämpötila 175 astetta.

200g vesihauteessa sulatettua taloussuklaata
Kookoshiutaleita

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voisula ja muna. Sekoita taikinaksi ja laita pikkulusikalla pieniä nokareita pellille. Laita max. yhdeksän nokaretta per pelti, sillä lastut leviävät uunissa reippaasti. Nokareen koko määrää montako kpl lastuja taikinasta tulee, määrä vaihtelee 20-40kpl välillä. Paista, kunnes lastut ovat kullanruskeita.

Uunista pois ottaessa anna lastujen levähtää n. 20 sekuntia ja nosta sitten lastalla esim. tyhjien talouspaperirullien päälle taipumaan. Jähmettyneet lastut kastetaan sulaan taloussuklaaseen ja sen jälkeen kookoshiutalekippoon. Annetaan jähmettyä leivinpaperin päällä. Kauneimmillaan ovat jalallisessa kulhossa runsaana kekona.



perjantai 10. lokakuuta 2014

Kattauksen keskipiste

Kukat ovat yksi ihanimmista asioista maailmassa. Kesäisin oikein ahmin kukkia ja puutarhahulluus onkin iskenyt pahemman kerran. Istuttelen keväisin paljon kukansiemeniä, sillä ne tarjoavat satoa myöhäiseen syksyyn asti.

Tänään meille tulee vieraita istumaan iltaa. Halusin pöydän keskipisteeksi upean kukka-asetelman. Ensisilmäyksellä lokakuinen piha näytti jo aika rujolta, mutta loppuen lopuksi keräilijä löysi ison määrän ihanuuksia. Kukkien lisäksi voi käyttää erimallisia ja värisiä oksia.

Halusin pöytään "valuvan"asetelman ja valitsin siksi pitkulaisen peltiruukun. Täytin ruukun märkäkäyttöön tarkoitetulla Oasis-sienellä. Sientä on helppo leikellä niin, että ruukku on täynnä sientä. Sen jälkeen lisäsin veden ja aloin hommiin. Lajittelin eri kukat ja oksat pöydälle ja pätkin ne ja otin varsista lehdet pois. Aloitin keskeltä ja tein "valuvat"sivut köynnöstävien kasvien eli Villiviinin, Seppelvarvun ja Köynnöskuusaman avulla. Kultapiiskut ja Mirrinminttu kävivät myös hyvin sivuille. Keskellä aloitin ensin vankoilla Komean Maksaruohon oksilla. Sitten vain täytin reunat ja aukot kukkia yksitellen sieneen pistellen. Lopuksi asettelin kuivatut mandariininsiivut, niinkuin pisteeksi iin päälle. Näin upean asetelman sain Oasis-sienen hinnalla ja ae maksoi 2,50€.

Kattauksessa käytin muuten neutraaleja sävyjä, mutta valitsin tehosteväriksi violetin. Sitä on kynttilöissä, serveteissä ja kukissa. Violetti sopii oranssin lisäksi hyvin Lokakuun väriksi.

Harmahtavan valkoiset lautaset löysin kierrätyskeskuksesta noin viikko sitten. Ne maksoivat 0,50€ kappale ja olen niihin kovin tykästynyt.

Kyllä tässä kattauksessa kelpaa nyt kestitellä.










torstai 9. lokakuuta 2014

Eipäs heitetä haaskuuseen

Ruuan pois heittäminen on kertakaikkisen ikävää ja yritänkin käyttää kaiken hyödyksi. Tähteistä on moneksi ja niistä syntyy pienellä mielikuvituksella lähes enkelten ruokaa. Leipä on sellainen, mitä kuivatan korppujauhoja varten ja herkkuleivistä saa mainioita krutonkeja. Korppujauho käy laatikkoruokien kuorrutteeksi, paistinperunoiden sekaan paistaessa ja suolaisten piirakoiden piirakkataikinan sekaan rapeutta antamaan. Jauhoksi kuivuneet leivät saa monitoimikoneella. Krutonkeja varten kuutioin leivänpalaset pienehköiksi kuutioiksi, kuivatan ne laakealla lautasella ja säilytän kuivana lasipurkissa. Salaatin teon lomassa paahdan ne sitten oliiviöljyssä ja maustan suolalla, valkosipulijauheella ja kuivatulla rosmariinilla. Käyvät myös oivasti sosekeittojen päälle ripsuteltuna.

Kuivahtaneet sitrushedelmät voi viipaloida ohuiksi viipaleiksi ja kuivattaa leivinpaperin päällä kaksi kertaa päivässä niitä kääntäen. Kunnolla kuivuneina niitä voi käyttää askarteluun, kransseihin, lahjapaketointiin, tai vaikka kukka-asetelmien koristeeksi. Ovat kauniita myös lasipurkissa koriste mielessä. Tässä kuvassa mandariinia kuivattuna. Liimaan niihin kuumaliimalla viikonloppuna tikun pätkät toiselle puolelle ja työnnän oasis-sieneen tekemääni syyskukka-asetelmaan. Eli vain mielikuvitus on rajana.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Arjen ideavihko

Vihkojen ja almanakkojen koristelu on välillä rattoisaa ja hauskaa. Kannan ideavihkoa usein mukanani ja tänään päällystin käyttööni uuden sellaisen. Valitsin pienikokoisen mainosvihon, jonka sisäsivut olivat akvarellipaperimaisia. Loistavaa lyijykynähahmotteluun ja muuhun kirjoitteluun. Pidän eniten vanhanaikaisista paksulyijyisistä terotettavista puulyijykynistä erityisesti käytettynä pehmeän paperin kanssa.

Keräilen kiiltokuvia ja leikkaan vanhoista lehdistä kauniita kuvia talteen. Niistä on hyvä skräppäillä ja askarrella kaikenlaista. Tänään valitsin ruusunkuvia ja käytin tehosteena vaaleanpunaisia paljetteja, jotka tulivat tyttären uuden puseron kylkiäisenä. Tigerista hankin kesällä kirjainleimasimet ja niitä kokeilin nyt ensi kertaa ja ihastuin. Todella makeeta jälkeä niillä saa. Lopuksi laitoin kontaktimuovin suojaksi päälle, mikä ei niin ihastuta, mutta on käytännönsyistä tarpeellinen.

Nyt on kiva rustata ideoita ja ajatuksia vihkoon, kun se on soma ja kaunis sellainen.


maanantai 6. lokakuuta 2014

Helmeillen

Kun sormia oikein syhyttää, tiedän, että on korujen tekemisen aika. Tällä hetkellä pidän eniten pitkistä ja simppeleistä helminauhoista, jotka saa vaikka kahteen kertaan kaulaan tai sitten pidettyä pitkänä huivin kaverina. Tänään tekaisin iltapuhteina läpinäkyvistä pienehköistä muovihelmistä pitkän helminauhan ja korvakorut. Työ edistyy nopeasti ja tulos on kaunis. En juurikaan osta helmiä kaupasta, vaan puran kavereilta saatuja vanhoja koruja tai muutamien kymmensenttisten hintaisia kirppiskoruja. Työkaverin lahjoittamista helmistä tein kesällä kauniin valkoisen kaulakorun. Helmeily on hauskaa, eikä vaadi, kuin parit hyvät pihdit, metallilankaa, tai valmiita korumetalleja pussissa ja avoimen kokeilumielen. En ole lukenut kirjoja, tai käynyt kurssia, vaan lähtenyt vain tekemään. Koruista saa myös kivan pienen lahjan ystävälle, vaikka jouluksi. Tähän hommaan tulee himo, se pienenä varoituksena 😉.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ompelukurssin somat tilpehöörit


Aloitin Aija Rouhiaisen vaateruunauskurssilla noin kuukausi sitten. Muut opiskelijat ovat jo konkareita niin taitoineen, kuin välineineenkin. Päätin, että jos ei muuta, niin somat tarvikkeet ainakin itselleni kasaan. "Kannettava työkalupakki" löytyi jo kesällä Järvenpään kierrätyskeskuksesta eurolla, en vain silloin vielä tiennyt mikä siitä tulee. Vanha olutshampoon promolaatikko ilmeisesti oli alunperin ollut. Kesän aitamaalausprojektista jääneet Pika-Tehon jämät kelpasivat antamaan rouheahkon valkoisen maalipinnan. Neulatyynyä mietin pitkään ja tonnikalapitsaa tehdessä välähti. Tein neulatyynyjä sitten kaksi, toisen ompeluhuoneeseeni ja toisen pakkiin kannettavaksi. Pestyjen purkkien reunat spraymaalasin valkoiseksi ja reunat saivat erikeeperin ja koristepaperin avulla kauniin uuden pinnan. Kuumaliimalla liimasin vielä koristenauhat molempiin reunoihin. Täytevanun otin vanhasta pestystä tyynystä, ne säästän aina askartertelumateriaaliksi. Ja kangastilkut löytyivät tilkkuvakastani. Apuna käytin myös välipohjapahvia, mikä oli säästetty väripaperivihkon takakannesta. Sen verran himo näpräämiseen tuli, että tein kynäpurkin samalla idealla ja spraymaalasin sydämenmuotoisen pienen korin lankarullia varten. Lopputulos on soma, jos mikä ja nyt onkin kiva mennä kurssille taas.












 
 

Murateista moneksi

Pelastin kesäamppeleista kaksi komeaa Murattia. Yleensä en saa niitä kukkakaupasta ostettuna menestymään sisällä,  mutta ulkona karaistuneet versiot voivat viihtyä sisätiloissakin vuosia. Nämä muratit istutin harmaisiin betoniruukkuihin ja pyörittelin ne pyöreiden köynnöstukien ympärille. Toisen tuen väänsin itse nipusta rautalankaa ja toista vain vähän fixailin kuntoon. Paras rautalanka tähän tarkoitukseen on paksuhko, mutta taipuisa. Isompi istutus on nyt sivupöydällä, jonka olen joskus raahannut kierrätyskeskuksesta ja maalannut valkoiseksi. Mustan tekstin tein aikanaan kontaktimuoviin leikattujen sanojen avulla vaahtomuovilla töpsöttämällä. Pöytä oli pitkään lainassa tuttavallani ja palautui sopivasti minulle, kun sille oli käyttöä. Pienempi istutus koristaa vitriinikaapin etuosaa.